Meriveden korkeutta tulee seuranneeksai täällä melko tarkasti. Koko talven vedet ovat velloneet ylös ja alas yhtenään. Jäätien käyttöaika jäi muutamiin viikkoihin juuri meren "toiminnan" vuoksi. Jäälle tuli korkean veden aikaan vettä, railoja lohkesi, lisäksi valtavat lumimassat painoivat tien penkoilla.
Lauttaliikenne on ollut jo viikkoja ainut yhteys mantereelle.
Nyt viime aikoina on kehkeytynyt erikoinen tilanne; merivesi on laskenut voimakkaasti. Kovat pohjoistuulet ajavat vesiä etelään. Avovettä on Hailuodon lansipuolella ja Selkämerellä ja Merenkurkussa. Vaikka Hailuodon ja mantereen väli on jäässä, karkaa vesi jään alla etelään.
Muutama päivä sitten kävin rannassa katselemassa, näkyykö vedenlasku jäällä.
Eipä sitä juuri havaitse. Vasemmalla jääröykkiö on suunnilleen kesäisen normaalin vesirajan kohdalla. Silmällä havaitsee pienen myötämäen, mutta kuvasta se ei ole havaittavissa.
Tutkin vähän railoja, mahtaako jään alla olla vettä ollenkaan.
Eipä ollut vettä. Se tuli todistetuksi siinäkin kun kamera putosi myrskytuulen kangistamista hyppysistä railoon. Sauvalla ongin sen ylös; kuivana ja kunnossa.
Viimeisen vuorokauden aikana käyrät rupesivat putoamaan kovasti.
Pitipä lähteä lauttarantaan katsomaan. Siellä olikin "tilanne päällä". Ei liikennettä, paitsi tuulen.
Harmaa alaviistoon viettävä on ramppi lauttaan, keltapunainen lautan visiiri, joka lukitsee lautan kiinni ramppiin.
Laiturin vedenalaiset osat paljastuneet näkyviin; harvoin tuollaista näkee...
Hietikkoa oli tullut näkyviin, jäät tarttuneet kuiville kun vesi laski. - Nyt odotetaan, että vesi alkaisi nousta; tuuli tyyntyä tai kääntyä etelään. Se toisi meriveden takaisin Perämerelle ja lautan alle.
Tietenkin täällä jouduttiin vaikeuksiin kun täältä ei päästy töihin, ja tänne tulijat jäivät mantereelle, alkaen lääkäristä. Hailuodon peruskoulun opettajista vain kaksi asuu saarella; heillä taisi olla melkoiset järjestelyt, että saaren lähes 100 oppilasta saatiin kaitsetuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti