Keskikesää kohti

Nopeasti vilahtaa ohi alkukesän herkimmät hetket.

Vielä viime viikolla vanha omenapuu kuohui valkoisin kukkapaljouksin. Maanantaiaamun tuulet varistelivat terälehdet valkoiseana sateena maahan. Kuinka haikeaa!
Lähiviikkoina nähdään, tuleeko omenoita; kimalaisia kyllä on ollut.

Ensimmäistä kesän satoa korjataan. Nokkosia keräsin kuivumaan; irrottelin vain lehdet ja latvat. Varsista laitoin nokkosvettä hautumaan.

Ohuina kerroksina paperin päällä, loppukuivatuksen olen tehnyt 40-asteisessa uunissa. Rutikuivina säilyvät hyvin purkeissa. Joka aamu lusikallinen tätä kuivattua superfoodia "aamusotkuun" marjojen ym kanssa.

Ruohosipulit talvehtivat hyvin vanhassa savupiipun peltikuoressa. Kun peltikattoa uusittiin, otin piipun suojuksen lavakaulukseksi...

Saksilla leikkelin ensimmäisen sadon ruohosiopulista.

Ja silppusin pieniksi paloiksi.

.Vähän huuhtelin ja valutin lävikössä, sitten voipaperin päälle isolle tarjottimelle...

....ja pakasteeseen jäätymään. Kunhan ovat kohmettuneet, laittelen rasioihin ja hämmentelen irralliseksi rouheeksi. Myöhemmin on helppo rasiasta ravistella ruokiin tarvittava määrä. Tällä tavalla ei tarvita isoa määrää pikkuisia annospusseja, vaan voi säilöä kookkaisiin rasioihin.

Kun tuossa pihalla istuskelin ja leikkasin ruohosipulia, tulin tarkkailleeksi pihaa noin yleensä. Etualalla nokkosen varsia vesisaavissa tekeytymässä.
Puuastiassa malvaa ja zinniaa; näitä odotellaan kukkiviksi. Taempana krasseja; kahta sorttia, vähän myöhään kylvettyjä.- Ja omenapuun terälehdet ovat kuin ensilumena nurmikolla.

Vesirännin alla pesuvati odottelee sadevettä tippuvaksi. Sadevesisaavi on jo tyhjä ja kaadettu kuivumaan. Sadetta kaivataan, säätiedotuksia tutkitaan...Kuivina kesinä on pihakaivo pumpattu tyhjäksi muutamaan otteeseen. Vesijohtovettä ei mielellään kasteluun käytetä.


Huomasin myös kuinka pihakuusten kerkät ovat jo pitkiä. Jostakin luin, että kerkät voi myöskin hapattaa; hapankaalin tapaan.
Kävinpä tarkastelemassa kuusia; entäpä jos verottaisin kerkkäsatoa?!

Olisikohan tässä huomisen keräilykohde?

Uuden sadon nokkosta

Nokkoset ovat vihaisesti kasvuunlähdössä. Pitää kiirehtiä, että ehtii kerätä, ennenkuin kasvavat liian isoiksi. "Nokkosmaan" voi kyllä niittää alas ja kerätä sitten taas uutta kasvua.

Siinähän sitä on, kuivatukseen menossa.

Uudesta sadosta tekee mieli laittaa jotakin maistiaisia. Mietiskelin kaappieni sisältöä; ei ruoka synny pelkistä nokkosista.

Muistin vanhan reseptin, härkäpapupihvit! Niitä meillä tehtiin siihen aikaan kun kasvatettiin härkäpapua.
Löysin keväällä jo kaupasta härkäpapurouhetta. Taisi olla niin, että valistunut nuoriso vihjaisi. Rouhe on mukavan näköistä ja myös hyvänmakuista vaikka siltään syödä. Proteiinia!

Laitoin papurouheen likoamaan, joukkoon mausteita, ainakin ruohosipulia, pippuria, yrttisuolaa. Taisin ripotella myös kastikejauhetta, kun mietin, miten siihen sekoitukseen saisi makua. Härkäpapu sinänsä on mieto.

Huuhtelin ja ryöppäsin nokkoset.

Mietiskelin, mitä muuta pihveihin tulisi... Samalla kuorin muutamia perunoita, leikkelin lohkoiksi. Mausteiksi näihin sipulirouhetta, myös valkosipulia, jotain suolaa vähän. Ja oliiviöljyä. Uuniin. Näköjään tuolloin olin jo päätynyt tonnikalaan lisukkeena. "Ennen vanhaan" sekoitimme tämänkaltaiseen pihvitaikinaan myös sieniä, kangasrouskuja.

Pihviainekset kokoon haalittuina. Otetaan mitä on, se pätee kaikessa ruuanlaitossa.

Ja tehosekoittajassa kierroksia!

Muistin, kuinka papupihvitaikina käyttäytyi joskus huonosti; haurasta eikä tahtonut pysyä kuosissaan. Sen vuoksi heitin pari munaa sekaan ja annoin taas kierroksia.

Vetelältä näytti, varsinkin kun huuhtelin hienonnuskulhon kermalla. No, saostetaanpa speltillä, alkuvehnällä. Sehän kuuluu olevan niin kovaa ainetta, että sitä ei ydinsäteilykään puhkaise.

 Ruskistin pihvin kevyesti molemmin puolin. Lätyn kääntäminen oli tosin haasteellinen, mutta kattilankansi-konsti auttoi tässä.

 Asettelin pihvit isoon vuokaan ja -uuniin perunoiden seuraksi, hautumaan kypsiksi. Folio päälle niin ei kuivetu eikä pala.

Puolukkasurvosta ja porkkanaraastetta lisukkeina. Lautasmalli, hmm. Täyteen tuli.

Äkkipikaista ruuanlaittajaa ja kokeilevaa keittäjää tukee kovasti lounaskaveri, jonka mielestä kaikki kokkailuni ovat "erittäin herkullisia".

Niin, se nokkonen, sitähän oli tässä kattauksessa aika vähän. Mutta siitä huolimatta tuntee suunsa ja kielensä limakalvoilla, että nokkosta on tullut syöneeksi!

Luomua...

Onko teillä siellä saaressa mitään mukavuuksia.... vai onko siellä ihan luomua?

Tällaisen kysymyksen esitti vanhempi urbaani naistuttava. Sehän se ensin mieleen tulee, miten siellä pärjätään. Juokseeko vesi vai emäntä.

Tästä pääsenkin aasinsiltaa pitkin keväiseen luomuharrastukseen.
Koivumahla. Birch sap. Sitä juoksutetaan nyt.

Tekniikka on yksinkertainen.

Katkaistaan koivusta pieni oksa. Ripustetaan siihen pullo.

Muovipussi ajaa saman asian.

Oksan päähän voi tyrkätä myös letkun ja valuttaa mahla  pulloon. Saha ei oe mikään rekvisiitta tässä; sen tehtävä on painaa oksaa hiukan alaviistoon. Paremmin juoksee alamäkeen.

Koivun kylkeen voi porata reiän ja työntää letkun pää siihen. Ämpärissä on syytä olla kansi, lentävät hyönteiset  kiinnostuvat makeasta nesteestä.

Miten tätä luomujuomaa käytetään? Juodaan pois. Jotkut käyttävät leipomiseen ja ruuanlaittoon. Simaakin voi tehdä.

Meillä on tehty melko tujua sekoitusta mahlasta ja nokkosesta.

Kiehautetaan vettä. Laitetaan sekaan nokkosrouhetta. Annetaan hautua kunnes rouhe painuu pohjaan, ei keitetä.

Viime kesänä kerätyt ja kuivatut nokkosrouheet ja siemenet on talven aikana syöty ja juotu, piti ostaa kaupasta. Tämä on kainuulaista nokkosta Puolangalta. Veikeä nimi yritykselle; Ärmätti!

Haudutettu nokkosherkku siivilöidään hiukan jäähtyneenä. Jaetaan tasan ukon ja akan kannuihin; himpun alle 2-litraisiin.

Kannut täytetään mahlalla.

Juomakannut! Nautitaan parin viikon kuurina vähenevän kuun aikana iltapäivällä. Kannu tyhjäksi joka päivä!
 Hmm.

Jos mahlaa tulee paljon, sitä voi pakastaa.

Meillä on tehty mahlasiirappia. Tälviisiin!

Laitetaan mahla kattilaan. Kuumennetaan, haihdutetaan, keitellään hymyillen. Kauan menee aikaa, mutta keitosta ei tarvitse hämmentää, se ei pala pohjaan.

Suuri osa mahlasta on vettä. Siirappia ei kovi paljon tule. Maistiaisia silti!

Tosiluomua! Ei lisäaineita!