Onko teillä siellä saaressa mitään mukavuuksia.... vai onko siellä ihan luomua?
Tällaisen kysymyksen esitti vanhempi urbaani naistuttava. Sehän se ensin mieleen tulee, miten siellä pärjätään. Juokseeko vesi vai emäntä.
Tästä pääsenkin aasinsiltaa pitkin keväiseen luomuharrastukseen.
Koivumahla. Birch sap. Sitä juoksutetaan nyt.
Tekniikka on yksinkertainen.
Katkaistaan koivusta pieni oksa. Ripustetaan siihen pullo.
Muovipussi ajaa saman asian.
Oksan päähän voi tyrkätä myös letkun ja valuttaa mahla pulloon. Saha ei oe mikään rekvisiitta tässä; sen tehtävä on painaa oksaa hiukan alaviistoon. Paremmin juoksee alamäkeen.
Koivun kylkeen voi porata reiän ja työntää letkun pää siihen. Ämpärissä on syytä olla kansi, lentävät hyönteiset kiinnostuvat makeasta nesteestä.
Miten tätä luomujuomaa käytetään? Juodaan pois. Jotkut käyttävät leipomiseen ja ruuanlaittoon. Simaakin voi tehdä.
Meillä on tehty melko tujua sekoitusta mahlasta ja nokkosesta.
Kiehautetaan vettä. Laitetaan sekaan nokkosrouhetta. Annetaan hautua kunnes rouhe painuu pohjaan, ei keitetä.
Viime kesänä kerätyt ja kuivatut nokkosrouheet ja siemenet on talven aikana syöty ja juotu, piti ostaa kaupasta. Tämä on kainuulaista nokkosta Puolangalta. Veikeä nimi yritykselle; Ärmätti!
Haudutettu nokkosherkku siivilöidään hiukan jäähtyneenä. Jaetaan tasan ukon ja akan kannuihin; himpun alle 2-litraisiin.
Kannut täytetään mahlalla.
Juomakannut! Nautitaan parin viikon kuurina vähenevän kuun aikana iltapäivällä. Kannu tyhjäksi joka päivä!
Hmm.
Jos mahlaa tulee paljon, sitä voi pakastaa.
Meillä on tehty mahlasiirappia. Tälviisiin!
Laitetaan mahla kattilaan. Kuumennetaan, haihdutetaan, keitellään hymyillen. Kauan menee aikaa, mutta keitosta ei tarvitse hämmentää, se ei pala pohjaan.
Suuri osa mahlasta on vettä. Siirappia ei kovi paljon tule. Maistiaisia silti!
Tosiluomua! Ei lisäaineita!
