Uuden sadon nokkosta

Nokkoset ovat vihaisesti kasvuunlähdössä. Pitää kiirehtiä, että ehtii kerätä, ennenkuin kasvavat liian isoiksi. "Nokkosmaan" voi kyllä niittää alas ja kerätä sitten taas uutta kasvua.

Siinähän sitä on, kuivatukseen menossa.

Uudesta sadosta tekee mieli laittaa jotakin maistiaisia. Mietiskelin kaappieni sisältöä; ei ruoka synny pelkistä nokkosista.

Muistin vanhan reseptin, härkäpapupihvit! Niitä meillä tehtiin siihen aikaan kun kasvatettiin härkäpapua.
Löysin keväällä jo kaupasta härkäpapurouhetta. Taisi olla niin, että valistunut nuoriso vihjaisi. Rouhe on mukavan näköistä ja myös hyvänmakuista vaikka siltään syödä. Proteiinia!

Laitoin papurouheen likoamaan, joukkoon mausteita, ainakin ruohosipulia, pippuria, yrttisuolaa. Taisin ripotella myös kastikejauhetta, kun mietin, miten siihen sekoitukseen saisi makua. Härkäpapu sinänsä on mieto.

Huuhtelin ja ryöppäsin nokkoset.

Mietiskelin, mitä muuta pihveihin tulisi... Samalla kuorin muutamia perunoita, leikkelin lohkoiksi. Mausteiksi näihin sipulirouhetta, myös valkosipulia, jotain suolaa vähän. Ja oliiviöljyä. Uuniin. Näköjään tuolloin olin jo päätynyt tonnikalaan lisukkeena. "Ennen vanhaan" sekoitimme tämänkaltaiseen pihvitaikinaan myös sieniä, kangasrouskuja.

Pihviainekset kokoon haalittuina. Otetaan mitä on, se pätee kaikessa ruuanlaitossa.

Ja tehosekoittajassa kierroksia!

Muistin, kuinka papupihvitaikina käyttäytyi joskus huonosti; haurasta eikä tahtonut pysyä kuosissaan. Sen vuoksi heitin pari munaa sekaan ja annoin taas kierroksia.

Vetelältä näytti, varsinkin kun huuhtelin hienonnuskulhon kermalla. No, saostetaanpa speltillä, alkuvehnällä. Sehän kuuluu olevan niin kovaa ainetta, että sitä ei ydinsäteilykään puhkaise.

 Ruskistin pihvin kevyesti molemmin puolin. Lätyn kääntäminen oli tosin haasteellinen, mutta kattilankansi-konsti auttoi tässä.

 Asettelin pihvit isoon vuokaan ja -uuniin perunoiden seuraksi, hautumaan kypsiksi. Folio päälle niin ei kuivetu eikä pala.

Puolukkasurvosta ja porkkanaraastetta lisukkeina. Lautasmalli, hmm. Täyteen tuli.

Äkkipikaista ruuanlaittajaa ja kokeilevaa keittäjää tukee kovasti lounaskaveri, jonka mielestä kaikki kokkailuni ovat "erittäin herkullisia".

Niin, se nokkonen, sitähän oli tässä kattauksessa aika vähän. Mutta siitä huolimatta tuntee suunsa ja kielensä limakalvoilla, että nokkosta on tullut syöneeksi!