Tämä talo on leveän U:n muotoinen; eteissiiven ja makkarisiiven väliin jää pieni sisäpiha. Eteläpuolella, koko päivän auringossa se on kuuma kesällä. Sen pikkupihan täyttää vanha omenapuu. Se on meille hyvin rakas, kaunis puu, ja antaa omenoita jos kesä on suotuisa.
Pitkin vuotta sitä tarkkaillaan. Varvsinkin keväällä kukkanuput ovat seurattuja ja odotettuja.
Kauniisti omenapuu kurottautuu sinitaivasta vasten. Runko on halkeillut ja korkkimainen, mutta ilmeisesti toimii.
Tukikeppejä pidetään puun alla kesät talvet. Jänisten tuhoja estämään viritettiin talveksi korkea verkkoaita. Ei ole tarpeen poistaa sitä kesäksi; eihän tämä ole mikään desing-piha tai pihakilpailuun osallistuja.
Ensiksi puhkesi kukkaan oikea reuna; iltapäivän auringon lämmittämä.
Puun valtavasta kukkarunsaudesta on vaikea saada kuvaa. Sisältä katsoen se tuntuu tulevan olohuoneen ikkunasta sisään ja keittiössä sen valkokukkaiset oksat ovat myös ikkunan edessä.
Tänään leikattiin nurmikkoa; verkkoaidan sisällä omenapuun alla oli niukasti tilaa. Oksat roikkuvat niin alhaalla, että olin kannattelemassa oksia kun leikkurin työntäjä yritti mahtua alitse. Ja piti varoa, ettei kukkia pudotella. Kimalaisia kohisi oksissa omissa töissään. Sellainen vahinko todettiin, että kimalaisen pesä oli tukitelineen juurella heinikossa. Pesää koetettiin kokoilla entiseen kuosiin; jää nähtäväksi, kelpaako se enää kimalaisrouvalle.
Sivun viimeiset kuvat otin melko tasan klo 22 ilta-auringossa, lämpötila +11,6, ja kimalaisten hyrräys kävi vielä täysillä kukissa. Eivät palele, pörriäiset!
Toivotaan, ettei tule myrskyjä tai kaatosateita. Olisi toiveita omenoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti