Milloin tulee pakkanen?

Tämä lauha syksy tuntuu avin jatkuvan. Tällä rannalla on ehkä pari kertaa käynyt yällä miinuksella lämpötila. Vaikka sataa silloin tällöin, maa tuntuu kuivuvan äkkiä. Kuuma ja kuiva kesä taisi jättää maankamaraan kroonisen janon.

Toki syksyn merkkejä näkyy. Keltaista ja punaista väriä on ilmaantunut luontoon.

Pitkät varjot aamulla ja illalla, ne kertovat että aurinko tekee yhä alempana kaarensa.

 Syksy ja vanhuus! Ne tuntuvat kuuluvan yhteen. Tässä vanhan nuottatuvan hirsiseinä ja ruusupensaan kuihtuvat lehdet. Mutta uskollinen kuusipuu viheriöi koko talven!

Jotkut kasvit pitävät vielä kesää yllä.

Laitoin jo kanervat porraspieliin havujen kanssa, mutta orvokki sinnittelee ja kestää hiukan pakkastakin.

Ja mikäs täällä helisee! Sinikello!

Ja vadelmapensaan juurella pieni valkea kaunokainen.

Kehäkukka. Kesällinen kaverinsa ruiskaunokki vetelee viimeisiään.

Syksyyn kuuluu syystyöt. Kun selvittiin marjanpoiminnasta, sen jälkeen olen viivytellyt syystöiden kassa. Kun on niin lämmintä ollut.
Ainoat pari pakkasyötä tuhosivat salkoruusut, joten päätin laittaa kasvatuslaatikot talviteloilleen.

Kun otin kesäkukkien juurakot pois laatikoista, niihin jäi tilaa. Peittelin pienet malvantaimet ruukuissaan laatikon keskelle. Pienten verkkojen on tarkoitus suojella hiiriltä; nimittäin viime talvena joku tuhosi juuri malvantaimia.

Ja havukerros päälle.

Muita kokeiluja! Vuosia sitten Taimi-täti antoi minulle monivuotisten siemeniä syksyllä. "Kylvä maahan, pane lauta päälle; keväällä siinä on taimet..." neuvoi. Tässä on toimittu sen ohjeen mukaan. Keväällä nähdään.

Valkosipulipenkit talviasennossa. Keväällä jännätään, nouseeko mitään.

Toin ulkokukkia sisälle. Kuinkahan säikähtävät lämpöä?

Eipä tätäkään postausta malta tehdä ilman merikuvaa. Tuuliset päivät ovat pitäneet meren pauhua kuultavana viikosta toiseen. Etelä- ja lounaistuulet nostavat vettä. Täältä tullaan, tauotta!

Ja vielä sama äänen kanssa!