Syksy tuli tälle rannalle

Syksy on hyvä vuodenaika. Maisema avartuu, kun lehdet putoavat puista.
Vähän sama ilmiö kuin Hailuodossa muutenkin; kesäasukkaat ja käypäläiset poistuvat. Kaikki hiljenee. Eivät tietenkään tuuli ja meri! Meri joutuu kyllä myöhemmin jään kahleisiin, mutta tuulta ei pidättele eikä vangitse mikään.
Nyt rannalla on vallassa oranssin-kelta-ruskea. Merellä kylmenevä sini.

 Kalastajapaatti merellä, siikaa pitäisi saada. Hailuodon siikamarkkinat tulevana viikonloppuna!
Meri on tänään varsin "sileä", myrsky kyllästyi riehumaan.

Tuuli hyvin vaimea, merivesi laskee. Tuuli ja vesi jättävät rannalle omat koukeroiset terveisensä. "Täällä temmelsimme, kivaa oli!"

Karuselli! Tuuli pyöritteli leikkisästi rantaheinää; jälkeä syntyi, mutta aikaa siinä meni.

Aaltojen viimeiset lipaisut hietikon ylärinteessä. "Kun tuuli ei enää jaksanut puhaltaa meitä ylemmäs, jouduttiin vaipumaan takaisin merelle päin."

Vesi kokosi harjanteita.

Meri muokkaa nyt uutta rantatöyrästä.

Meri kirjoitti vedenalaisen työsuunnitelmansa, ja rupesi toteuttamaan sitä.
Meri voi kylläkin muuttaa mielensä, jos tuulensuunta muuttuu, suunnitelma menee uuteen käsittelyyn. Niin ailahtelevainen se on.
Mistäs nyt tuulee, kysyy meri työhön ryhtyessään.

Luonnolla on pettämätön värisilmä. Muoto, väri ja suunnittelu onnistuu aina!