Joko lepänjuuret kastuu?

 Näin kyselevät luotolaiset Hailuodossa kun merivesi nousee. Muutama päivä sitten kastuivat pahemman kerran, sekä lepät että muut rannan kasvit ja puut.

Vettä, vettä, sitä riittää. Ja lisää tulee etelätuulella; ahtautuu Perämerelle.

Vihaiset aallot.

Ja kuuntele pauhua!

Unohtui laittamatta mikrofonin päälle suojus! Pauhina ja rohina ottaa korviin.

Merivesi tuo rannalle kaikenlaista "tavaraa", vesikasveja, kaislikkomassaa kuutioittain. Nämä muodostavat uusia rantavalleja ja meri siirtelee myös hiekkaa ja kiviä. Jostakin joutuu mereen myös puupölkkyjä ja irtoaa kalastajien verkonmerkkejä. Joskus rantapusikkoon ilmaantuu vene.

Näissä kuvissa merivesi kävi hiukan yli metrin "plussalla", eli normaalitasoa korkeammalla.

"Meri ei pysy alallansa"

 Näin sanovat vanhat luotolaiset Hailuodossa. Tarkoittavat sitä, että merivesi nousee ja laskee yhtenään koko ajan.

Kun tuulee pohjoisen suunnalta, merivesi painuu kohti etelää ja Hailuodon matalat rannat paljastuvat. Huomataan pitkiä hiekkasärkkiä. Niitä pitkin pääsee kauas "merelle".

Tuntuu kummalta kävellä kaukana rantakaislikon takana. Voi kuljeksia rannoilla ja katsella maalle. Jäitten aikaan maasto on eri näköinen kuin sulan maan aikaan.

Merenpohjan aaltokuviot ja väliin pientä kivikkosärkkää.

Kaukana "uusia" saaria. Takana joutsenten perheitä ja Lumijoen Varjakan rantaa, -kuin ilmaan nousseena. (Kameran kapasiteetti ja kuvaajan taidot eivät riittäneet parempaan kuvaan.)

Aurinko laski Hailuodon Hanhisen taakse, pilveen laski ja tuuli virisi. Muutuiko tuulen sunta?

Seuraavan aamuna tilanne olikin toinen; meri oli yön aikana palannut osittain takaisin. Tuostapa eilen kävelin kaislikon takaa rantaa. Laitanpa vertailuksi kuvan...

Yhdessä yössä muuttui. Vieläkin tuossa on vesi hiukan miinuksella.

 Ja parin päivän perästä tilanne tämä:

Vesi palannut hietikon reunaan. Eipä enää pystyisi kävelemään tuonne kaislikon taakse.

"Normaali" vesiraja on tuolla hietikolla. Kuvassa näkyy korkeiden vesien nostamin rytövalleja; näin muodostuu uusi rantatöyräs. Jostakin luin, että keskimäärin 22 vuotta kestää kun uusi rantatöyräs muotoutuu. Tuon vallin yli korkeat etelämyrskyt lyövät vielä, mutta maan nouseminen "nostaa" tuon vallin niin korkealle, ettei sinne kohta enää meri yllä.

Näkee, että myrskyvedet ovat puskeneet hiekkaa vallin yli ja taakse.

Valli takaiseen notkelmaan tulee kyllä vettä korkean veden aikoihin; tällaista vallia ei muodostu koko vesirajan mitalle. Maaston muodot vaikuttavat, ojitus ym. Rannan asukkaat ja mökkiläiset siivoavat usein meren tuomat rytivallit pois; rantaan ei muodostu vallia niille kohdin vaan ranta on tasainen.

Edellinen rantavalli; jo koivuja ja havumetsää.

Ja töyrään jälkeen taas maasto laskee. Tosi mukavaa lenkkeilyseutua.

Näin meriluonto muotoilee. Ja tosiaan, meri ei pysy alallansa pitkään, se on levoton.

Mauri18 myrsky

Kun Amerikassa se Florence-myrsky raivosi, arvattiin odottaa, että kyllä siitä tällekin rannalle häntiä riittää. Tuulet voimistuivatkin sopivasti Maurinpäiväksi, sehän on entinenkin myrskypäivä vuodelta 1982.

Meidän pihalle eivät myrskytuulet erityisemmin osu, suuret puut vaimentavat tuulen voimaa. Tosin vanha tuomipuu oli tiukalla, mutta ei kaatunut.

Narinaa ja valitusta, pitkä halkeama eteni rungossa, mutta pystyssä pysyi. Nojautui kaveriinsa pihlajaan; vanhus tämäkin. Vielä kestettiin tämä myrsky.

Tuuli ei oikein "sattunut" kohti tälle rannalle, niin että olisi puhaltanut suoraan Siikajoen ja Hailuodon kärjen välistä. Rannalla kuitenkin kävi melkoinen humina, vaikkei ulappa ihan kokovaahdossa kiehunut.

Rantahietikolla kyllä kuohua riitti.

Istumakivi oli veden alla, silloin tällöin vilahti näkyviin.

Aaltojen voima näyttää pelottavan suurelta, aallot siirtelevät ja kuluttavat kiviä. Mutta nöyrästi ne väsyvät rantahietikolle. Ensin uhmakas hyökyminen, mutta äkkiä vaahto kutistuu ja häipyy; mereen on takaisin veden palattava.

 Täältä tullaan!

Levittäydytään hietikolle...

...mutta pian hyöky kuivahtaa.

Merivesi nousi tällä rannalla noin 80cm, ei kovin korkealle. Kuitenkin niemistä tuli saaria.

Rannalla kulkija kävi tutkimassa niemiä; pääsisiköhän tästä, vai pitääkö ylempää yrittää.

 Ja tietenkin meri toi rannalle kaikenlaista. "Kaikki se työntää pois", sanoi muuan, joka monta laituria oli jo rannalle rakennellut.

Perämeri särki jäänsä

Luonnon amfiteatterissa on ollut mahtava yönäytös; Perämeri on paiskonut jäänsä rannalle.

 Valitettavasti en päässyt näytökseen, oli pimeää, satoi vettä rankasti. Pauhinan kuulin.
Aamun valossa sain ihailla veden voimannäytön tuloksia.

Jäätä, jäätä. Isoja kiviä noussut mukana, hiekkaa, puut kaaatuneet alle.
Mahtavat, kesyttömät voimat.