Mauri18 myrsky

Kun Amerikassa se Florence-myrsky raivosi, arvattiin odottaa, että kyllä siitä tällekin rannalle häntiä riittää. Tuulet voimistuivatkin sopivasti Maurinpäiväksi, sehän on entinenkin myrskypäivä vuodelta 1982.

Meidän pihalle eivät myrskytuulet erityisemmin osu, suuret puut vaimentavat tuulen voimaa. Tosin vanha tuomipuu oli tiukalla, mutta ei kaatunut.

Narinaa ja valitusta, pitkä halkeama eteni rungossa, mutta pystyssä pysyi. Nojautui kaveriinsa pihlajaan; vanhus tämäkin. Vielä kestettiin tämä myrsky.

Tuuli ei oikein "sattunut" kohti tälle rannalle, niin että olisi puhaltanut suoraan Siikajoen ja Hailuodon kärjen välistä. Rannalla kuitenkin kävi melkoinen humina, vaikkei ulappa ihan kokovaahdossa kiehunut.

Rantahietikolla kyllä kuohua riitti.

Istumakivi oli veden alla, silloin tällöin vilahti näkyviin.

Aaltojen voima näyttää pelottavan suurelta, aallot siirtelevät ja kuluttavat kiviä. Mutta nöyrästi ne väsyvät rantahietikolle. Ensin uhmakas hyökyminen, mutta äkkiä vaahto kutistuu ja häipyy; mereen on takaisin veden palattava.

 Täältä tullaan!

Levittäydytään hietikolle...

...mutta pian hyöky kuivahtaa.

Merivesi nousi tällä rannalla noin 80cm, ei kovin korkealle. Kuitenkin niemistä tuli saaria.

Rannalla kulkija kävi tutkimassa niemiä; pääsisiköhän tästä, vai pitääkö ylempää yrittää.

 Ja tietenkin meri toi rannalle kaikenlaista. "Kaikki se työntää pois", sanoi muuan, joka monta laituria oli jo rannalle rakennellut.