Joulukortin suunnittelua

On joulukortin teon aika. Monesti on päätetty, ettei 'tänä vuonna' joulukorttia tehdä itse. Kuitenkin se marraskuun lopulla tuntuu, että pitäisi...

Viime vuonna oli päähenkilönä itse joulupukki, tuossa nuottatuvan takkatulen ääressä kirjoitteli nimiä lahjapaketteihin.

Tänä jouluna otettiin 'päähenkilöksi' harmaa lato pihan reunalla.

Siinä on seinustalla kaikenlaista rompetta, pölkkyä ja tolppaa, lahopökkelöitä ja tuppeensahattua losoa. Mistä lie kesän mittaan siihen tuotu ajatuksella; pistänpähän tuohon nyt aluksi. Myös ikäloppujen airojen säilytyspaikka näyttää olevan ladon edusta; sateensuojassa nekin räystään alla.
-Pois pitää tavaraa viedä, ei joulukorttiin sovi kaikenlainen 'pärty', niinkuin isäntä tapaa aarteitaan nimitellä. Tai mikäpä siinä, olkoot paikallaan!

Lahopökkelöissä on kyllä mielenkiintoisia koloja; voisiko johonkin vaikka tuikkuja laittaa? Kuinkahan syvä onkalo onkaan, tutkin. Taitaisi upota kynttiläkin näkymättömiin.

Jossakin oksantyvessä tuikku kyllä pysyisi, mutta sammuisiko tuulessa?

Lyhdyissä tuli ei sammu, niitä pitäisi viritellä edustalle paljon. Joulukortissa on pakko olla VALOA.
Ladon vieressä on kuusia. Mietin, voisiko pienen kuusen koristella joulukuuseksi?
Toinen juttu on se, mihin aikaan lopullinen joulukorttikuva on otettava. Ei valoisan aikaan, mutta ei täyspimeälläkään. Salamaa ei voi käyttää, hämyä toivotaan... Vaatii suunnittelua ja kokeilua.

Laittelin koristeita tähän tonttuoveen.

Vuosia sitten tehty kranssi, joko haavan tai aronian lehtiä. Pieniä kukkavihkoja värkkäilin kuusen oksista, käpyineen.(siitä pihakuusesta, jonka kaatoa täällä aiemmin esittelin)

Suomi 100-teemaan sidoin yhden isomman kimpun sinivalkoisilla nauhoilla.

Sydämeeni joulun teen...

Ennen kuin rupesin kasaamaan tavaraa kynnykselle, raahasin nuottatuvasta linnnunpönttöjä korokkeiksi lyhdyille, tuikuille ym.

Joulukuusi kuuluu joulukorttiin! Muutama lahjapakettikin odottelee paikkaansa.
Oven päälle naulattiin pellinpalasta hylly; sinne suunnittelin laittaa 10 tuikkua lasipurkkeihin, purkki jokaista Suomen itsenäisyyden 10-vuotiskautta kohden. Vanhat lyhdyt rekvisiittana. Valopetroolia puuttui!

Pukki, tonttu ja Petteri Punakuono; itseoikeutettuja joulukortin miljöössä. Mistä saisivat saaviin puuroa?

Kaikenlaista rompetta.

Laitetaankos pesä myös pikkulinnuille!

Itsenäisyyskynttilä. Mehukannuun sinivalkoinen kynttilä. Piti laittaa jatkoksi vanhan öljylyhdyn suojuslasi, ettei kynttilän tuli sammu tuulessa.

Sitten sitä VALOA lisää.

Rupesin kuskaamaan tuikkuja ja kynttilöitä asetelmaan; eteisessä sytytin ja vadilla vein. Kaikki löytyneet pienet lasipurkit, lyhdyt ja kipot käyttöön!

Kun on kamerat sitä mitä on ja kuvaajat samaa amatööritasoa, piti paljon kokeilla, milloin tulisi parhaat kuvat, paljonko pitää/saa hämärtyä. Kokeilemaan ja kuvia ottamaan, sittenpähän valitsee sen mikä siedettävimmältä näyttää!

No, eipä näytä vielä miltään, lisää hämäryyttä!

Lähikuvassa valoa on, mutt kun tuli otetuksi aiheeksi koko lato ja erityisesti ovi, niin ei auta. Lisää kuvia on otettava, jospa joku onnistuisi.

Suomi 100. Jo vähän valaisee.

Liian valoisa tämäkin.

Joko on liian pimeää!

Liian pimeää. Pitää valita joku valoisammalla otettu! Kun paperille kopioidaan, näyttää vielä mustemmalta kuin ruudulla. (nimimerkki 'kokemusta on')

Suomi 100-purkit loistaa kyllä pimeässä hienosti, mutta...

Lopulta valittiin tämä. Ei ihan koko lato näy, mutta lahopökkelöt, kärrynpyörät, heinäseipäät, airot ja tuppeensahatut antaa mukavan kontrastin muulle tavaralle.
Varmaan parempi jos olisi  tyytynyt pelkkään oveen, lähikuvassa tavarat näkyisivät tarkemmin...
Mutta niinhän se on, että mielessään näkee valmiin tuloksen, mutta tekniikka ei pysty toteuttamaan!

Hyvää joulun aikaa!

Joulu, joulu, joulu....

Joulu lähestyy, se on syksyn taitekohta. Pimeyden valta alkaa vihdoin helpottaa.
Joulua odotetaan, lapsuudesta asti se muistuu mieleemme valona ja lämpönä.

Ainakin meillä Suomessa joulunajan säätila on tärkeä.

Jouluna kuuluisi olla lunta, pakkasta, tähtikirkkaat yöt ja kuutamot.

Tämän hetken sää ei oikein hyvältä näytä joulutunnelman suhteen.
Lunta on vähän, sen verran, että se valaisee maiseman.
Pakkasta on "luvattu", mutta tällä hetkellä on todella lauhaa, pari lämpöastetta.

Jos taivas on selkeä yöllä, uskolliset tähdet kyllä loistavat.

Kuu on pienenemässä, puolikuu ihan lähipäivinä. Jouluun mennessä kutistuu entisestään. Sitäpaitsi kuun nousu "myöhästyy" joka ilta; tänään nousee noin 20.30. Paistaa aamulla vielä auringon noustua.

Sää vaihtelee paljon ja nopeasti.

Toissa päivänä aamulla oli juuri toivottu joulusää; puut paksussa huurteessa. Aurinko levitti punasävyä luontoon.

 Kuu näyttäytyi läntisellä taivaalla.

Aurinko nousi uljaasti horisontin takaa. Värien tuhannet sävyt! Kiteiden kimallus!

Mutta parin tunnin päästä ilme olikin toinen; paksu sumu levittäytyi mereltä.

Metsä riisuutui huurteesta.

Rannnan kaislat roikuttivat märkiä päätupsujaan. Kaislikkoa ei nyt olekaan muualla kuin jäävallin takana. Kun meren jäälautat "nousivat maihin", ne lanasivat altaan parmetrisen ruovikon.

Jouluksi on mukava laittaa valoja. Täällä meidän kylässä ei ole "valosaastetta", pimeys laskeutuu totaalisena seudun ylle.

 Jäiset lohkareet, lyhtyjen lämmin valo; siinä talvinen kiehtova kontrasti.

Pienikin kynttilän valo näyttää ihmeelliseltä hämärässä metsässä, keskipäivällakin!

Pieni kynttilä minun postipolkuni varrella; mitätön valo, mutta hämärässä näkyy kauas.

Tuikkikaa, oi joulun kynttilät!