Joulukortin suunnittelua

On joulukortin teon aika. Monesti on päätetty, ettei 'tänä vuonna' joulukorttia tehdä itse. Kuitenkin se marraskuun lopulla tuntuu, että pitäisi...

Viime vuonna oli päähenkilönä itse joulupukki, tuossa nuottatuvan takkatulen ääressä kirjoitteli nimiä lahjapaketteihin.

Tänä jouluna otettiin 'päähenkilöksi' harmaa lato pihan reunalla.

Siinä on seinustalla kaikenlaista rompetta, pölkkyä ja tolppaa, lahopökkelöitä ja tuppeensahattua losoa. Mistä lie kesän mittaan siihen tuotu ajatuksella; pistänpähän tuohon nyt aluksi. Myös ikäloppujen airojen säilytyspaikka näyttää olevan ladon edusta; sateensuojassa nekin räystään alla.
-Pois pitää tavaraa viedä, ei joulukorttiin sovi kaikenlainen 'pärty', niinkuin isäntä tapaa aarteitaan nimitellä. Tai mikäpä siinä, olkoot paikallaan!

Lahopökkelöissä on kyllä mielenkiintoisia koloja; voisiko johonkin vaikka tuikkuja laittaa? Kuinkahan syvä onkalo onkaan, tutkin. Taitaisi upota kynttiläkin näkymättömiin.

Jossakin oksantyvessä tuikku kyllä pysyisi, mutta sammuisiko tuulessa?

Lyhdyissä tuli ei sammu, niitä pitäisi viritellä edustalle paljon. Joulukortissa on pakko olla VALOA.
Ladon vieressä on kuusia. Mietin, voisiko pienen kuusen koristella joulukuuseksi?
Toinen juttu on se, mihin aikaan lopullinen joulukorttikuva on otettava. Ei valoisan aikaan, mutta ei täyspimeälläkään. Salamaa ei voi käyttää, hämyä toivotaan... Vaatii suunnittelua ja kokeilua.

Laittelin koristeita tähän tonttuoveen.

Vuosia sitten tehty kranssi, joko haavan tai aronian lehtiä. Pieniä kukkavihkoja värkkäilin kuusen oksista, käpyineen.(siitä pihakuusesta, jonka kaatoa täällä aiemmin esittelin)

Suomi 100-teemaan sidoin yhden isomman kimpun sinivalkoisilla nauhoilla.

Sydämeeni joulun teen...

Ennen kuin rupesin kasaamaan tavaraa kynnykselle, raahasin nuottatuvasta linnnunpönttöjä korokkeiksi lyhdyille, tuikuille ym.

Joulukuusi kuuluu joulukorttiin! Muutama lahjapakettikin odottelee paikkaansa.
Oven päälle naulattiin pellinpalasta hylly; sinne suunnittelin laittaa 10 tuikkua lasipurkkeihin, purkki jokaista Suomen itsenäisyyden 10-vuotiskautta kohden. Vanhat lyhdyt rekvisiittana. Valopetroolia puuttui!

Pukki, tonttu ja Petteri Punakuono; itseoikeutettuja joulukortin miljöössä. Mistä saisivat saaviin puuroa?

Kaikenlaista rompetta.

Laitetaankos pesä myös pikkulinnuille!

Itsenäisyyskynttilä. Mehukannuun sinivalkoinen kynttilä. Piti laittaa jatkoksi vanhan öljylyhdyn suojuslasi, ettei kynttilän tuli sammu tuulessa.

Sitten sitä VALOA lisää.

Rupesin kuskaamaan tuikkuja ja kynttilöitä asetelmaan; eteisessä sytytin ja vadilla vein. Kaikki löytyneet pienet lasipurkit, lyhdyt ja kipot käyttöön!

Kun on kamerat sitä mitä on ja kuvaajat samaa amatööritasoa, piti paljon kokeilla, milloin tulisi parhaat kuvat, paljonko pitää/saa hämärtyä. Kokeilemaan ja kuvia ottamaan, sittenpähän valitsee sen mikä siedettävimmältä näyttää!

No, eipä näytä vielä miltään, lisää hämäryyttä!

Lähikuvassa valoa on, mutt kun tuli otetuksi aiheeksi koko lato ja erityisesti ovi, niin ei auta. Lisää kuvia on otettava, jospa joku onnistuisi.

Suomi 100. Jo vähän valaisee.

Liian valoisa tämäkin.

Joko on liian pimeää!

Liian pimeää. Pitää valita joku valoisammalla otettu! Kun paperille kopioidaan, näyttää vielä mustemmalta kuin ruudulla. (nimimerkki 'kokemusta on')

Suomi 100-purkit loistaa kyllä pimeässä hienosti, mutta...

Lopulta valittiin tämä. Ei ihan koko lato näy, mutta lahopökkelöt, kärrynpyörät, heinäseipäät, airot ja tuppeensahatut antaa mukavan kontrastin muulle tavaralle.
Varmaan parempi jos olisi  tyytynyt pelkkään oveen, lähikuvassa tavarat näkyisivät tarkemmin...
Mutta niinhän se on, että mielessään näkee valmiin tuloksen, mutta tekniikka ei pysty toteuttamaan!

Hyvää joulun aikaa!

Lokakuun toinen päivä

Kai on uskottava, että on syksy, vaikkei Hailuodossa ole vielä pakkasta ollut.
Pihakukat kukkivat, osa sateiden pilaamina, osa huonon hoidon vuoksi ränsistyneinä.

Nimittäin syyskuu meni kovassa työpaineessa; myöhäinen kesä kypsytti kaiken lopulta yhtäaikaa.
Vadelmat, mustaherukat, karviaiset ja lopulta tyrnit. - Ei "joutanut" kunnostamaan kukkaistutuksia; ohimennen vain harmitteli; noitakin pitäisi siistiä.

kehäkukat menestyivät ruukuissa oikein hyvin. Vieläkin availevat uusia kukkia.

Isot pelakuut tykkäsivät viileästä kesästä; helteet olisivatkin kuivanneet ne muutamassa päivässä eteläseinustalla. Juuri tänään järjestelin lasikuistia, että saisin pelakuut sisälle. Pakkanen voi lokakuussa tulla minä yönä tahansa.

Sateiden piiskauksen näkee kukkien terälehdillä. Rispaantuneita reunoja.

Heinäkuussa korkea perennaryhmä antoi hienon tausta keltaisille liljoille. Nyt liljankukat ovat kuihtuneet ja krassien takana näkyvät syksyn värit. Vuodenaikojen rikkaus ja värimaailma.

Sinisievikki kasvoi samassa ruukussa ruiskaunokkien kanssa. Kaunokkien varret ovat laonneet maata pitkin, mutta sievikin sinisilmät katselevat lokakuun taivasta.

Orvokkialtaassa näkyy syyskuinen sadonkorjuun kiire; siemenkodat jätetty poistamatta, sade tainnut tuhota osan kukista.

Begonia jaksaa kukkia.

Täytyy tässä tunnustaa kuluneen kesän epäonnistunut yritys...Sain nimittäin tyttäreltä kukansiemeniä teemaan Suomi100. Sinisiä ja valkoisia; suomenlipun värit. Sain "hienon" idean valmistaa siniristilipun kukista.
Siis ruiskaunokki ja sinisievikki sinisiä, kurkkuyrtti, kesämalvikki ja kesäharso valkoisia.
Ajattelin, että laitan ruukkuihin kasvamaan. Tein laskelmia suomenlipun mittasuhteista.

 Kunnianhimoinen suunnitelma; lipun suhteet 5:8. Pitäisi onnistua, pitäisi ja pitäisi!

Kesän alussa lipun aihelma oli jo muotoutumassa. Jo tässä olisi pitänyt havaita: ruiskaunokit kasvavat "liian nopeasti", valkoiset kukat vasta pienellä taimella.

Heinäkuussa roudasin ruukut keskelle pihaa ja järjestelin lipun muotoon....

Lopulta siinä kävi niin, että kurkkuyrtit kasvoivat valtavan korkeiksi, kaunokit piiskasi kaatosade lakoon, sinisievikit jäivät kaunokkien alle. Kesäharso kukki kyllä nätisti, mutta oikein selkeää siniristilippua ei tekeleestäni tullut. Kukkivat eri korkuisina ja eri aikaan.
Kaikkein viimeksi avasi kukkansa kesämalvikki.

Lopulta  hajotin koko "lipun" ja sijoittelin purkit eri puolille pihaa....

Ihanasti kukkii kesämalvikki omenapuun juurella. Hiukan vaaleanpunainen, ruusumainen. Suloinen, korkea ja pystyvartinen.

No, vaikka marjat saatiin poimituksi, kiireet eivät lopu. Omenat ja kurpitsat odottavat ottajaansa.
Se onkin sitten toinen urakka. "Kiitos, kiitos kiltti syksy; omenat jo kypsy", näin laulettiin alakoulussa.

Suurten pihakuusten suojassa viipyy vielä leuto "kesäinen" tunnelma.
Meren rannalla muutaman sadan metrin päässä sävy on toinen.

Valtameren hurrikaanien jäänteet piiskaavat ruskeaa kaislikon rintamaa.

Ilta hämärtyy nopeasti ja pilvirintama tummentaa ulapan.