Joulu, joulu, joulu....

Joulu lähestyy, se on syksyn taitekohta. Pimeyden valta alkaa vihdoin helpottaa.
Joulua odotetaan, lapsuudesta asti se muistuu mieleemme valona ja lämpönä.

Ainakin meillä Suomessa joulunajan säätila on tärkeä.

Jouluna kuuluisi olla lunta, pakkasta, tähtikirkkaat yöt ja kuutamot.

Tämän hetken sää ei oikein hyvältä näytä joulutunnelman suhteen.
Lunta on vähän, sen verran, että se valaisee maiseman.
Pakkasta on "luvattu", mutta tällä hetkellä on todella lauhaa, pari lämpöastetta.

Jos taivas on selkeä yöllä, uskolliset tähdet kyllä loistavat.

Kuu on pienenemässä, puolikuu ihan lähipäivinä. Jouluun mennessä kutistuu entisestään. Sitäpaitsi kuun nousu "myöhästyy" joka ilta; tänään nousee noin 20.30. Paistaa aamulla vielä auringon noustua.

Sää vaihtelee paljon ja nopeasti.

Toissa päivänä aamulla oli juuri toivottu joulusää; puut paksussa huurteessa. Aurinko levitti punasävyä luontoon.

 Kuu näyttäytyi läntisellä taivaalla.

Aurinko nousi uljaasti horisontin takaa. Värien tuhannet sävyt! Kiteiden kimallus!

Mutta parin tunnin päästä ilme olikin toinen; paksu sumu levittäytyi mereltä.

Metsä riisuutui huurteesta.

Rannnan kaislat roikuttivat märkiä päätupsujaan. Kaislikkoa ei nyt olekaan muualla kuin jäävallin takana. Kun meren jäälautat "nousivat maihin", ne lanasivat altaan parmetrisen ruovikon.

Jouluksi on mukava laittaa valoja. Täällä meidän kylässä ei ole "valosaastetta", pimeys laskeutuu totaalisena seudun ylle.

 Jäiset lohkareet, lyhtyjen lämmin valo; siinä talvinen kiehtova kontrasti.

Pienikin kynttilän valo näyttää ihmeelliseltä hämärässä metsässä, keskipäivällakin!

Pieni kynttilä minun postipolkuni varrella; mitätön valo, mutta hämärässä näkyy kauas.

Tuikkikaa, oi joulun kynttilät!