Marraskuu

"Ihana valkeus kattaa
kaikki rakkaat täällä.

Mökin haltijamännyn,
meren,
ja rannan ruosteenruskeat korret
ja kaislat.

Sataa lunta hiljalleen.
Peittyy kesän ja syksyn jäljet
rannan hiekassa.

On vain valkeus ja hiljaisuus."

Näin runoili hailuotolainen Helvi Juola kirjassaan 'Runoja ja Tarinoita Santoselle'.

Nyt on juuri tuollainen aika. Synkkä syyshämäryys valaistuu ja ranta hiljenee.

Meri taistelee vielä talvea vastaan. Rannat jäätyvät, mutta aallokko särkee jäät ja työntää rannalle.

Tämä kuva ei ole "oikean värinen"; kuvan paranteluohjelma tuo siihen liikaa tummuutta.

Oikeasti meren rannalla on pilvisenä marraskuun päivänä tällaista; harmaata, sumuista, kosteaa, hämärää. Ei kuulu aaltojen pauhua, vain tuulen viuhuna. Korpit etsivät ruokaa jääkasoista; kaloja?

Rannalla on hiljaista. Avovettä on, mutta aallokko ei pääse rantaan pauhaamaan.

 Merivesi on tuonut rannalle katsomopenkin; sielläpä istuu ja mietiskelee!