Tarkastettiin viljelykset

Otsikko on kyllä suurellinen, eivät muutama marjapensas ja tyrnipuska nyt juuri viljelyksistä käy. Onpahan kuitenkin.

Varsinainen syy mökillä käyntiin oli kuitenkin kuusiaitojen leikkaus. Rupesi tuntumaan, että leikkaamatta jäävät, jollei heti lähdetä. Joskus on kinosten päältä jo leikattu.

Niin sitten suunnistettiin taas "mantereelle", niinkuin oikeat luotolaiset lauttamatkan tarkoituksen ilmaisevat.
Lunta oli vielä metsätorpan ympäristössä, vaikka tie olikin jo sula.

Heti pihalla säikähdettiin.Meteori tänne on tippunut? Useitakin!

Pihalla oli tällaisia pyöreitä kraatereita.
Tarkemmin kun tutkittiin, arveltiin myyrän pesiksi. Kuumuutta lie pesissä piisannut, pyöreitä reikiä lumeen sulanut!

Myyrien pesäpehmustuksia näkyi runsaasti sulapaikoissa.

Ja piha oli täynnä tällaisia hieroglyfejä. Monen aarin alueelta piha oli kuin äestetty. Riemukasta talvea täällä on vietetty, totesimme.

Sinänsä pensaille eivät myyrät olleet juuri tuhoja tehneet, minkä nyt vähän nirhanneet pientä orapihlajaa. Omenapuut näyttivät säästyneen. Isäntä mainitsi tervanneensa rungot, ehkä siksi myyrät eivät koskeneet. Itse muistin sitoneeni tuomenoksia omenapuiden alaoksiin; tuomen hajun sanotaan inhottavan jäniksiä. Mene ja tiedä.

Aikaisemmin keväällä ripustimme pöllönpöntön sinne mökillekin, isoon kuuseen. Siellä sitä olisi syömistä! Ei tiedetty, onko pöllö tullut pesimään, joten lähdettiin tutkimaan.

Eli isäntä paukutti kepillä kuusen runkoon ja minä tarkkailin kameran kanssa, ilmeneekö mitään pöntön reiällä.
Ei ilmennyt. Sanovat nimittäin, että pöllö tulee katsomaan, jos jotakin möykkää kuulee. Hyvät hermot taisi olla. Tai sitten pesäpönttö tuotiin liian myöhään.

Pensasistutukset olivat osittain lumesta paljastuneet. Tyrneissä näkyi paljon halkeamia, pensaan oksanhangat ovat herkkiä lohkeilemaan lumen painosta.

Joskus on sidottu lohjenneita oksia takaisin alkuperäiseen asentoonsa. Nyt näpsyttelin oksasaksilla pois kaikki lumen vioittamat. Tyrni on elinvoimainen kasvi, se ei vähästä nuupahda.



Marjapesaat ovat sitkeitä ja notkeita. Ne saattaa lumen alla olla aivan litteinä, mutta pörhistyvät kesällä puolitoistametrisiksi pensaiksi. Sensijaan tukikehitot eivät tahdo mitenkään talvea kestää. Monenlaisia on kokeiltu. Ostettu puutarhamyymälöistä muovisia himmeleitä; eivät kestä pohjolan talvea. Vääntyilevät ja taittuvat niin, ettei niitä saa korjatuksi.
Lautaa, rimaa, kuusipölkkyä, kaikkea on kokeiltu.

Tällaista! Meillä on marjapensaiden juurella katekangas; ei voi lyödä tolppaa maahan sen läpi. Tämäkin seikka vaikeuttaa kehikoiden kestokykyä.





Mutta. No broblem! Käytännöllinen isäntä luo uutta innovaatiota.

Suomalainen suksi kestää! Ulos sukset survaiskaa!
 (Lasten suksia löytyi liiteristä melkoinen sylillinen. Sidemalli vaihtuu, ei käy kenkiin, ei kelpaa kellekään. Suksissa aika hiihtää tosiaan nopeasti ohi. Uusiokäyttöä pitäisi löytää.)

Meillä on Öjebyn-mustaherukkaa. Se on satoisa, kasvaa hyvin isoksi. Pensas pursuaa äkkiä ulos kehikostaan, tässäkin jo kaksi päällekkäin.

Mutta kuusiaidan leikkaus oli se käynnin varsinainen aihe!
Ihmeteltiin, kuinka kuusiaita kestää valtavia lumimassoja, satoja ellei tuhansia kiloja, paljon paremmin kuin pensaat. Tässä malliksi talvinen kuva aidasta.

Oli siinä painoa.

Mutta kun kevät tuli, ei mitään vaurioita. Ei kun leikkaamaan!

Uskomaton kevään vihreys! Joka kevät on ihme uus.