Tuotapa ei ole aikoihin nähty. Aurinko on! Tänäänkin nousi.
Mieheni ehti rannalle odottamaan auringonnousua ja sai kuvan heti kun se nosti säteilevän otsansa horisontista.
Minä huomasin auringon vasta kun se kohotteli katsettaan jo pihakuusten oksien yläpuolelle. Ihmeellinen on valonsa.
Vanha posliinikukka viettää talveaan eteisen ikkunassa, saipa osansa auringonvalosta sekin. Vähän jännittää, miten pärjää talven uudessa olinpaikassaan. Monessa muutossa se on mukanani ollut, ikänsä lähestynee 50 vuotta.
Lyhyt on talvinen päivä, hetken vain aurinko kultasi puitten latvoja pihan ympärillä, sitten meni mailleen.
Auringon lasku on haikea; se on kuin ikääntyminen. Sinne meni, päivä.
Kun katselee illan viimeistä kajoa, se on kuin istuisi päivän lämmittämällä porraskivellä. Vielä hetken, kun on lähdettävä.
Mutta marraskuun illan harmaus voitetaan lenkkipolulla; ohut lumikerros valaisee kulkijaa.
Meillä ei näy kuin auringon kajo kaukaisten tunturien takana. Mutta suon auringon sinulle - oli kyllä niin pimeä se viime viikko Oulun pinnassa, että huh-huh...
VastaaPoistaViime päivät ovat olleet niin sumuisia, ettei "mitään" ole nähnyt. Tämä aamu oli ihanan valoisa, mutta iltapuolella nousi melkoinen tuuli. Ehkä sataakin jotakin, mutta ei näe, mitä. Peltikatto paukkuu ja tuulikello sotkeutuu naruihinsa.
VastaaPoistaOnpa upea tuo merestä nouseva aurinko!
VastaaPoistaAah, pitäisikin lähteä kameran kanssa rantaan... Paitsi että näyttää taas pilvistyvän. :(
VastaaPoistaNiin karun kaunista!:) Taalla Italiassakin ollut aamusumua ja pilvet alhaalla aamuisin, mutta sitten se aurinko taas palaa taivaalle mollottamaan.:)
VastaaPoistaJoskus oltiin jouluna Espanjassa. Mehän, pöljät, uitiin hotellin ulkoaltaassa. Paikalliset käveli villapaidoissaan. Lämmintä siellä minusta oli!
VastaaPoista