Ovella Sylvester uottaa

Kyllä. Se on nimenomaan uottaa, muistini toi muodon 'vuottaa', ymmärsin sen odottamiseksi. Mutta Eino Leino runossa se oikeasti on 'uottaa'.
Tänään on se ilta, kun vuosi 2014, Sylvester, on menossa pois. "Viivy vielä, oi vanha vuos", näinkö toivomme? Ei kai, tämä vuosi on loppuun kulutettu.

Uuteen vuoteen mennään vähän empien ja ikäänkuin pelonsekaisesti; mitä siellä on vastassa.
Tuntuu kohtalokkaalta. Historian lehti kääntyy, opetellaan kirjoittamaan uusi vuosiluku.

"Vuoden viimeinen ilta, kello lyöpi viittä kuutta", tällaista runoa muistan äitini lausuneen. En onnistunut löytämään tietoja tekijästä tai runoa kokonaisuudessaan.

Muistan mäenlaskun aattoillan pakkasessa kauan sitten. Taisi olla kuutamo ja tähtitaivas; ainakin mielikuva on valoisa. Laskimme vesikelkalla jyrkkää kaartavaa pihatietä Yläpihasta maantielle, minä ja kolme veljeäni. Kulutimme aikaa illalla, vuodenvaihdetta odottelimme. Äiti oli navettatöillään. Toivoimme, että saisi valvoa myöhään. Ehkäpä saimmekin, sillä jo lapsuusvuosilta on mieleen jääneet Hymyilevä Apollo ja Yrjö Jyrinkoski. Senkin voisi netistä tarkistaa, kuinka kauan tuota runoa on uudenvuoden yönä lausuttu.

Kävin rannalla. Reilu viikko sitten meri oli vielä täysin avoin, nyt jäätynyt.
Vasemmalla Oulunsalon Pajuniemi ja oikealla Lumijoen Varjakka, siinä välissä Liminganlahti.

Naapurin Martalta kyselin ennustusta, vieläkö jäät tälle syksylle lähtevät. Ei lähde, arveli. Kova stormi pitäisi tulla, että lähtisi. Oli miehensä kanssa vienyt verkkoja ja sanoi jään olevan paikoin 20-senttistä.

Uudenvuoden yönä on vanha kansa katsellut enteitä. Usva uudenvuoden yönä on paha enne viljasadolle. Edes sen verran pitäisi sumun nousta maan pintaa ylemmäs, että koira mahtuu alitse juoksemaan. Auringonpaiste olisi myös hyvä enne; pikku hetken vaikka pilkahtaisi, että mies ehtisi hevosen selkään hypätä.

Viljasato ja kesän säät olivat tärkeää vanhaan aikaan, sillä kesällä piti haalia kokoon talven elanto.
Tarkkaan tutkittiin myös vuodenvaihteen lämpötilaa. Määriteltiin niin, että tammikuun ensimmäisestä suojasäästä on 200 päivää rukiinleikkuuseen. Nyt ainakin Hailuodossa on toivetta varhaisesta viljasadosta. Heinäkuun lopussa Jaakonpäivänä pitäisi olla valmista!

Nimittäin niin lämmintä on, että lumet valahtelevat katolta. Tammikuun ensimmäinen suojasää voi olla jo ensimmäisenä päivänä. Mutta yön mittaan voi kyllä pakastua.
Toinenkin hyvä enne näkyy kuvasta; lumet ovat podonneet myös puitten oksilta. Jos tammikuu pesee kasvonsa, tulee hyvä vuosi, väittää Vanha Kansa.
Meistä nykyihmisistä nuo kansanperinteen tietämykset tuntuvat huvittavilta. Entisajan kansa tiesi kuitenkin paljon, luontoa seuraamalla oppi. Tiedettiin vaikkapa se, että pikku-tammi, eli helmikuu on kylmempi kuin iso-tammi eli tammikuu. Pikku-tammi ei armahtanut ketään. Sen Vanha Kansa tiesi ilman satavuotisia säätilastoja.
Kasvava kuu on puolessa. Se valaisee uudenvuoden yötä! Kello on 18.35, rannoilla paukkuu jo.

Vuoden viimeinen iltapäivä meni metsäretkellä. Askelmittariin kertyi lukemaksi 11 560.

Auringonlaskun ja iltaruskon perusteella isäntä "lupaa" pari aurinkoista päivää ainakin tänne saarivaltakuntaan.

Hyvää Uutta Vuotta!