- Katsos, miten kummaa valoa näkyy koivujen rungoissa, sanoin.
- Hyvä ihme! Mun täytyy heti lähteä rantaan, sanoi mies ja kiirehti kameran kanssa ulos.
Tässä tuloksia, joita ei kannata selitellä. Puhuvat puolestaan.
Tällaista Hailuodossa Vasken rannalla tänään 5.12.2014
Oi, aivan häikäisee!
VastaaPoistaIhania, jaksan ihastella kuviasi. Varsinkin noita aiempia joissa kylmyys oikein hohkaa jäistä.
VastaaPoistaMilloinhan lakkaan juoksemasta tuonne rantaan. Matkaa on parisataa metriä, meri vilkkuu puitten välistä ja aaltojen pauhu kuuluu. Heti aamulla tulee ajatus; käynpä katsomassa millainen ilme merellä nyt on. Ei sihen kyllästy.
PoistaKaunista! Noin täälläkin jokin aika sitten ja taas ensi vuonna. Mutta ei juuri nyt :-)
VastaaPoistaMukavaa itsenäisyyspäivää!
Voi miten kaunista! Hyvaa itsenaisyyspaivaa taalta Italian auringon lammosta! Taalla talvi viipyy, vielakin ruusut kukkii ja lampoakin melkein *20°.
VastaaPoistaKiitos! Itsenäisyyspäivä meni "perinteisin menoin". Eipä siniristilippu oikein välkkynyt; puolihämärää ja sumuista oli. Mutta sellainen kai se on suomalaisen tyypillinen syystalven ilmasto.
VastaaPoistaMuutama viikko, ja mennään taas valoa kohti. Me pohjoisen asukkaat mennään siinä sitten etujoukoissa.
VastaaPoistaSokealta kanalta hyppäsin tänne. Selailin vähän harppoen mutta kuitenkin innostuen blogisi läpi. Ja nämä kuvasi :) Kiitos niistä...
VastaaPoistaTämä kertomus teidän melkoisesta elämänmullistuksestanne tuntuu minusta kaupunkilaisesta niin houkuttelevalta, että tulen tänne varmasti poikkemaan talvisen putkiremonttievakkomme aikana, jolloin siirrymme muutamaksi kuukaudeksi kesämökille asumaan. Muutamme sinne pian sen jälkeen, kun "taas mennään valoa kohti".
Kitos viestistäsi! Ja kitos syvällisista pohdinnoistasi! Kävin lukemassa blogejasi. Kuohuva on ihmisten elämänkirjo. Muistoja (ja tavaroita !) kertyy matkan varrelta. Kyllähän uusista maista saa varmaan uusia ajatuksia; kokemusten myötä asenteet saattavat kokea totaalisen myllerryksen.
PoistaVaatii rohkeutta hypätä sellaiseen kelkkaan, jonka kyydissä ei ennen ole ollut!
Hei,
VastaaPoistasiis oletko Juupajoelta kotoisin? Sittenhan me olemme ihan naapureita, mina olen Oriveden Eräjärvelta.
Joko teit bataattikeittoa?
En ole kotoisin Juupiksesta. Asuimme siellä 18 vuotta, olin töissä, opettajana. Aika paljon liikuimme Eräjärvellä, noissa jylhän komeissa järvimaisemissa. Eräpyhässä jne.Usein menimme Sahalahdelle siitä Eräjärven/Kuhmalahden kautta. Ihania seutuja. Oikeastaan vieläkin sydäntä vihloo kun niitä vesiä muistelee. Kivä löytää Sinut, niin pieni on maailma nykyaikana! Viimeksi tein bataattipaistoksen; halkaistu pötkylä öljyllä voideltuna ja pippurilla maustettuna uuniin. Samalla valmistui kun uunissa muutakin paistettiin. Ajattelin tehdä bataattikeittoa joulunaikaan alkukeitoksi, tulee nälkäistä nuorisoa lomille.
VastaaPoistaMaailma on pieni tosiaan!
VastaaPoistaMinun lapsuudenkotini on jarven toisella puolen kirkonkylaa vastapaata. Sella vietamme joka kesa Suomilomaa. Siskoni pitaa nyt vanhempien tilaa kesapaikkanaan. Israelilainen mieheni tykkaa kalastaa ja uistelee kuhaa innoissaan. Mina poimin mustikoita ja vadelmia.
Bataattia valmistan myos mikrossa. Pesen ja laitan kokonaisena. 5-7 minuuttia riittaa. Sitten halkaisen ja vahan suolaa ja voinokare paalle. Hyva lisake esim pihvin kanssa.
Ahaa! Varmaan kävit Orivedellä yläasteen ja lukion. Siellähän Juupajoenkin nuoriso opiskeli, kunnes saatiin oma yläaste.
VastaaPoistaKauniita kuvia! Etenkin jäät todella harvinaisia näkyjä maakravulle.
VastaaPoistaMeren pauhu tavallaan "säikäyttää" aina kun tuulisena päivänä avaa ulko-oven. Vaikka meri ei juuri näy pihalle, se on äänellään läsnä. Siitä tietää tuulen suunnan, mistä rannan jylinä kuuluu.
PoistaTäällä oli ilo vierailla!
VastaaPoistaKiitos! Tervetuloa uudelleen!
Poista