Perämeri työnsi jäänsä rannalle.

Perämeri ei helposti alistu jääpeitteen alle. Ainakin kolmeen kertaan jo tänä syksynä se on työntänyt jääkantensa rannalle.
Joulunpyhien aikana kova lounaistuuli nostatti veden ja puhalsi jäitä ranta-alueille.
Näky on mykistävä, varsinkin talviauringon loisteessa.
Kylmä ja kova jääpinta hehkuu suloisissa pastelliväreissä ja syvänsinisenä.

Syksyn ensimmäiset jäät olivat ohutta liuskaa, mutta rannalle meri nekin toimitti.

Pakkaset puristelivat paksumpia lohkareita, nekin meri työnsi maalle.

Tuttu Vasken ranta, oudoksi muuttuneena.

Jäiden saartamaa Vasken rantaa. Männyn takana Hanhisen nokka, Iso matala. Auringonlaskusta vasemmalle häämöttää Siikajoen Karinkanta.
Kauempana kohisee avovesi, rantavedet taas uudessa jäässä.

Jääröykkiöistä olisi saanut "valoisampia" kuvia, jos olisi voinut mennä jäävallin toiselle puolen ja kuvata mereltä päin. Mutta jäät ovat liukkaita ja painavia, saattavat liikkua herkästi. Pitävät kammottavaa kolinaa vyöryessään alaspäin.

Tosi juhlallinen luonnon järjestämä muutos maisemassa!
Hailuodossa ei ole lunta kuin juuri sen verran, että näkee jäljistä, kuinka monet tämän rannan asukkaat ovat kulkeneet rannalla katselemassa mahtavaa näkymää.

Winter Wonderland

Liekö tämä sitä? Ainakin lunta tuli, ja kovalla tuulella vielä. Joku sanoisi koiranilmaksi. Minussa lienee sen verran metsäläisverta, että oli nautittavaa kuljeksia ulkona. Rantaan ei ollut menemistä, ei voinut naamaansa pitää sinne päin. Vaikka pakkasta oli vain muutama aste, lähes 20m/s tuuli kuritti ankarasti, varsinkin silmiä.
Havaintoasemien tiedon mukaan Pallaksella Laukkukerossa on 14 pakkasastetta ja noin 30m/s tuuli. Jonkun laskurin mukaan noin kova tuuli lisää purevuutta yli -50 C-asteeseen. Kauhistava kylmyys, siellähän se siperia opettaisi.
Lunta on nyt Hailuodossa ehkä 40 senttiä, vähän vaihtelevasti eri puolilla.

Suomalaisen silmää miellyttää tuisku ja lumihiutaleiden vinha kiito. Ainakin minua.

Tuiskupäivän väri oli sinertävän harmaa.

 Tänään hiukan valoisampaa, mutta kaikki kuin kuorrutettua.
Pikku mänty ei jaksa. Taipuu taakan alle.

Polkujen avaaja pääsi/joutui taas taiteilemaan.

Hailuodon kunta aurauttaa vakinaisten asukkaiden pihatiet. Todella hienoa palvelua!

Kyllä lähtee!

Meri näytti mahtinsa

Eilen iltapäivällä rupesi tuulemaan kovasti. Jotakin räiski ikkunoihin hämärissä, vettä tai räntää. Iltayöstä selkeni, komea kuutamo valaisi myrsky-yötä. Peltikatolla tuntuivat luurangot juoksevan ja tuulikello soitteli kuin hengenhädässä.

Aamu valkeni selkeänä. Menin rantaan. Missä jäät? Aurinko loisteli avoveden yllä, vaikka eilen näkyi silmänkantamattomiin jäätä.
Meri näyttikin mahtinsa, vapautti vielä vetensä talven kahleista. Vielä pääsi voitolle

Yön aikana merivesi kävi 50-60 senttia "plussalla". Laineikko kantoi jäät rantaan, vatkasi edestakaisin, pienenteli ja muserteli.

Kaunista on auringon kilo jään pinnasta. Lapsena se taisi olla ensimmäinen kauneuselämykseni. Kotilahdella "nostettiin jäitä" talvella. Niitä käytettiin maidon jäähdyttämiseen karjatiloilla. Jäitten säilömisessä on oma tekniikkansa. (Ei se ole tuntematonta nykyisinkään, sillä hiihtokeskukset saattavat säilöä lunta yli kesän.)
Jäitten nosto oli vaikeaa ja vaarallistakin työtä, avannossa sahattiin jäästä palasia ja nostettiin ylös vedestä avannon viereen odottamaan kuljetusta säilöntäpaikkaansa. Lasten ei saanut olla lähimaillakaan, avannon reuna oli iljanteinen ja hyvin liukas.Jään sahaajat ja nostajat kastuivat kovasti hankalassa punnerruksessaan.
Tuvan ikkunoista katselin jääpalasia lahdella. Talviaurinko paistoi ja kimalsi kaikissa sateenkaaren väreissä niitten särmissä. Muistan, että vertailin mielessäni, onko mitään kauniimpaa. Eikö taivaan sinikään? Vaikka kirkkaimmat taivaan sinet sataisivat lohkareina maaha ja saisin sellaisen käämmenelleni, olisiko sekään yhtä kaunista? Kaikkea sitä lapsen mieleen tuleekin!

Nämä merenrantajäät ovat aallokon pieksämiä, rantahietikon tahraamia, edestakaisin vellottuja.

Mutta aamuyöllä tuuli tyyntyi. Vesi rupesi laskemaan, virta kävi etelään. Jäät jäivät rannalle. Kiville.

Meri työnsi jäät maalle, paistattelevat talviauringossa.

Yhdellä tutulla oli rantahuvila meren rannalla. Hän kertoi rakennelleensa monenlaista laituria ja oleskeluterassia rannalle. Eivät kestäneet. "Kaikki se työntää pois, meri", valitti tuttu.