Koko kesän meri on elänyt. Se on ilmoittautunut heti kun ulko-oven olen aamulla avannut; täällä ollaan, täältä tuulee. Kohinan suunnasta on voinut päätellä, mistäs nyt tuulee.
Oli myös autereisia helteisen päivän aamuja.
Päivien kimallusta.
Kuohuvia aaltoja.
Ja elokuun yössä superkuu.
Syyskuussa jo huomasi, kuinka auringonnousu "myöhästyi".
"Ruskea on rinta kaisliston..." Niihinkin päiviin piti tulla.
Syyslomalaiset kävivät tutustumassa Perämeren tuuleen.
Tuuli kovasti, satoi lunta. Vesi toi rannalle ruovikon; pienenä silppuna. Lahti peittyi sohjoon. Meren kohina kuului kaukaa.
Marraskuun ankeutta.
Joko meri vaikeni? Jossain tuolla on avovesi. Kovalla etelätuulella meri voisi vielä nostaa vetensä ja taistella jäätymistä vastaan.
Mutta aurinko ON, tänäänkin nousi, tosin vasta 9.25. Laski jo 14.43, päivän pituus reilu 5 tuntia.
Näin se menee, vuoden kierto. Yli määrän ei kesät kestä.
Hienot, vaikuttavat kuvat vuoden kierrosta meren rannalla! Jokainen vuodenaika on omalla tavallaan kaunis, mutta meren vaikenemisesta en ole vieläkään oppinut pitämään. Rakastan aaltojen katselemista ja kuuntelemista.
VastaaPoistaHauska kuva pienistä, iloisista syyslomalaisista tuulen tuiverruksessa :)
Nyt viime viikkoina merivesi on ollut "alhaalla", pohjoistuuli se ajaa vesimassoja etelään. Huurteista hietikkoa on paljaana. Minusta tuntuu, että meri on vetäytynyt kauas keräämään voimia. Vielä täältä tullaan.
VastaaPoistaViime syksynä tuolla Santosen niemen pohjoispuolella meri oli jo marraskuussa jäässä "silmänkantamattomiin". Mutta vuodenvaihteessa pauhasivat vapaat vedet, eikä jäitä missään. Sellainen on veden voima.
Hieno kuvasarja joka tuo yksittäiset kuvatkin paremmin esiin!
VastaaPoistaKiitos! Mun kamera on halpis, merketin hyllystä, enkä osaa ehkä sitäkään käyttää. Senkun räpsin kuvia. Mutta luonto on täydellinen! Mukavaa syystalvea Sinulle!
Poista