Translate

tiistai 4. marraskuuta 2014

Miltähän talo näyttää sisältä?

Näitä mietimme kun astelimme ulko-ovesta lasiverannalle, eteiseen. Talo rupesi heti nuortumaan; kiva kuiva tuoksu ja vaaleaa puuseinää, lakattua lattiaa.
Sirot valkoiset pariovet auki ja päästiin keittiöön.

Vanha leivinuuni ja puuhella hallitsivat takaseinää. Sanottiin olevan ihan toimivia, ainakin uunin. Kerrottiin, että vielä on Hailuodssa muistissa se muurari, joka nuo aikoinaan muotoili. Nimeä ei sillä hetkellä muistettu, mutta tunnettu ja arvostettu oli.

Vanhan lieden kulmilta alkoi keittiökaapin rivistö, koko seinänmitan, ja vähän seuraavallekin seinälle nurkasta kääntyi. Onko ehkä Domus-keittiö, mietin, kun en juuri tyyleistä tiedä.
Tarvitaanko me näin suurta keittiötä, ajattelin kun siirryimme jyhkeän ruokapöydän ohi olohuoneeseen, saliin, tai miksi sitä nimittäisi.
Se huone näyttikin tosi korkealta, ehkä neljässä metrissä korkeimmillaan. Vaikka talo ulkoapäin näytti huolestuttavan matalalta, sisällä sen korkeus tuntui kasvavan.
Nyt huomaan, että sisältä on otettu varsin vähän kuvia. Koko kesä meni niin kovassa tohinassa, ettei kuvaaminen tullut mieleen. Sitäpaitsi kun tavaraa ruvettiin tuomaan, huoneet joutuivat totaaliseen kaaokseen, joka vieläkään ei ole oikein asettunut. Mahtavat kattopalkit ja kurkihirret kannattelevat rakenteita
Tämä kuva on uudemmasta osasta, laajennuksesta. Jostakin papereista huomasimme, että laajennuksen toimittajana oli ollut Pyhännän Rakennustuote.
Huonetilat jatkuvat tästä vielä siiveksi oikealle. Kylpyhuone, kamari, ja portaitten kautta pääsee parvelle.

Katselimme myös ulkorakennuksia; nuottamökki, se Tonttulaksi ajattelemani, autotalli, varasto ja pikkuruinen navettakin. Erillisessä saunarakennuksesta löytyi takkahuone, jossa voisi vaikka asua. Sauna oli mielestämme koko jutun hienoin, vaikkakin päältäpäin säiden pieksämä! Tosi leuhakat lauteet, aitokiuas. Vieressä sähkökiuas; mistähän syystä molemmat?

Ulkoapäin katsellen talossa oli monia arveluttavia seikkoja, hilseilyä maaleissa seinissä ja kattopelleissä. Ja onko vanhemman osan ullkakolla eristeitä tarpeeksi? Matala perustus, jonka rakenteesta ei saanut selvää.
Sensijaan sisällä tuli ymmärrys, että talo on saneerattu sen ajan tason mukaan lujasti ja laadukkaasti.

Lähdettiin pikkukämpälle mietiskelemään, mitä tehdä.

Madeltiin ryömintävaihteella syrjäistä metsätietä, Subaru jurrasi hietikossa ja väliin lillui liejussa.
Kiikaroitiin merikotkan pesää. Sieltä se tyytyväisenä katseli. Siinä kodissa näytti katto olevan todella korkealle.



1 kommentti: