Viime kesänä kotimittari näytti usein tuollaista lukemaa. Saattoi näyttää liikaakin, mutta kuuma oli. Ainakin muuttohommassa.
Alkuun ajattelimme, että viedään nyt peräkärryllä ensin kaikkein kiireellisin. Otetaan vaikka sitten muuttoauto. Tällainen oli suunnitelma.
Lopulta kuitenkin kuskasimme kaiken tavaran, turhan romppeenkin, samalla peräkärryllä. Lähes kaksi kuukautta siinä meni, kesä-heinäkuu. Kaaos siirtyi vähitellen Hailuodon-taloon. Jonkun verran laittelimme vaatetta kaappeihin ja kirjoja hyllyihin. Sen verran koetimme pitää lattiatilaa avoinna, että kulkemaan pääsi. Entisessä asunnossa siivosin sitä mukaa kuin joku huone tai nurkkaus alkoi tyhjentyä. Jälkeenpäin huomasin joskus, hyvä ihme, just eilenhän tämän ikkunan jo pesin...!
On kerrottava hiukan Puu-Linnanmaasta. Uutta modernia puurakentamista ja viihtyisiä, rauhallisia pihoja. Pensasaitoja ja kujasia. Siellä on todella viehättävä miljöö. Alue sai puupalkinnon 2003, Oulun kaupungintalon aulassa oli noihin aikoihin pienoismallikin alueesta. Alkuvuosina pihoilla vaelteli opiskelijoita ja ulkomaalaisia asiantuntijoita tutustumassa. Väitöskirjakin on Puu-Linnanmaasta tehty.
Toinen asia on sitten se, kun sinne muutetaan tai sieltä lähdetään pois. Kuinka lähelle pääsee isolla kuljetusautolla? Huomasimme sen jo peräkärryn ja Subarun kanssa; pitkä auto ja pitkä peräkärry eivät tahtoneet mitenkään sujua ovelle. Varastot, aidat ja istutukset joutuivat vaaraan.
Huomasimme, että on helpointa rullata peräkärry ihmisvoimin ovelle, lastata se siinä ja työntää väljemmille vesille, auton vetokoukkuun. Subaru parkkeerattiin odottamaan parin mutkan taakse, sieltä se mitään kolhimatta veti kuormansa kadulle. - Kai se näytti hoopon hommalta, mutta mitäs siitä. Lastasimme aamulla, vedimme kuorman Hailuotoon, siellä lava tyhjäksi ja takaisin. Illalla tavaraa laatikoihin, aamulla taas lastaus. Sitä rataa.
Tietenkään tavaroiden kuljetus ei ollut ihan jokapäiväistä, mutta kyllä se päätyö oli. Välillä piti poimia mökillä mansikoita, myöhemmin vadelmia ja mustaherukoita. Ohimennen silmäiltiin tyrnipesaita; joko nuokin kypsyvät samaan ruuhkaan! Onneksi tyrnit pitivät normaalin kypsymisaikansa, eivätkä hullaantuneet kuumista päivistä.
- Kuvassa mansikoita laiteltuna pakastusta varten; mataliin astioihin ja pergamentin päälle. Sillä tavoin ne eivät pakastu isoiksi möykyiksi. Irtoavat astioista kun on paperi alla ja voidaan kaataa jäisinä "rahasäiliöihin"!
Lauttamatka on noin 7 km, ajassa alle puoli tuntia. Sinänsä ihan mukava mietiskelytauko! Voi kirjoittaa kauppalistan tai muuta suunnitella. Luonto on alinomaa ilmettään vaihteleva. Tuulee, joskus ei, useimmiten kyllä. Helteisinä iltoina katselimme ukkosrintamia eri puolilla meren yllä. Horisontia riitti. Syyspuolella merimetsot alkoivat pitää kokouksiaan merimerkissä. Laskettiin, montako nyt? Ennätys taisi olla 15 pitkäkaulaa. Jotenkin käärmemäinen on olemuksensa.
Eihän se muuttaminen yhtämittaista raatamista ollut, päivälepo kuului asiaan. Ja minulta kului aikaa aivan joutenkin. Usein vain katselin kun tarmokas isäntä purki tai uudelleen kokosi kaappeja ja hyllyjä. Pienempään tilaan menivät ja kevyemmät olivat osina liikutella!
Jotkut irrottaa ton kärryn siks kun ei ole peruutus peräkärryn kanssa hanskassa...Vaikka muuten autolla ajosta on kokemusta vaikka muille jakaa, mutta kärryn peruutus ei mene mulle aivoihin. Pyysin autokoulun opettajalta opetusta kärryn kanssa vekslailuun, mutta hän sanoi ettei voi opettaa kun ei itsekään osaa! En tiedä oliko vitsi vai ei.
VastaaPoistaLaurille oli niin helppoa kaikki nää jutut, mutta ei ole enää auttamassa ja opettamassa. Lauri ehti hankkia kaikki rekkakortit ja myrkkyjen kuljetusluvat yms ja niinkuin olis töitä ollu sillä alalla, mutta ei saanu elää. Akseli mietti just yhtenä päivänä ääneen, että joku tarkoitus sen kuolemalla täytyy olla. Mutta ei ole mulle ainakaan se tarkoitus vielä selvinny. Se oli niin uskomattoman avulias täällä kotona ja erikoinen luonne. Liian kiltti näin jälkeenpäin ajateltuna.
Lauri! Monesti on ollut mielessäni. Juuri se merkillinen "laupeus", joka hänestä huokui. Kuin "ihmisen mieli", tällä tavalla Lehtolan Sinikka kuvaili oiken suopeaa ja sopeutuvaa lasta koulussa. -Semmoista, jossa ei vastakarvaa ilmennyt.
Poista