Taloa katsomaan!

Lähdettiin ajaa romistamaan Subaru Foresterilla Oulusta Hailuotoon, ensiksi lauttarantaan. Tuuleskeli aikalailla, Siikajoelta päin. Aallokko jyskytti vastaan ja visiiri turskautteli melkoisia ämpärillisiä. Auto puhdistui, mutta liekö merivesi autonpesuun kovin terveellistä?

Salmen toisella puolen liityttiin autoletkaan ja muistettiin, että "se paikka" on melkein heti. Silmäiltiin tienviittoja; joko se tällä suoralla on. Onko tässä mutkassa, joku viitta näkyy? Ei ollut, vaan varmaan tuon pitkän postilaatikkorivin jälkeen.
Pullahdetaan jonosta sivutielle ja kohta keinahdellaan isojen koivujen katveesta pihalle.
Ensimmäisenä näkyy suoraan edessä iso hirsirakennus monihaaraisen pihlajan ja männyn takana.
Tonttula? Tulimmeko tonttulaan?

Ympäri piha-aukiota huojui valtaisan suuria kuusia, miten ne rantahietikossa ovat kasvaneetkin? Pihan laidoilla näimme puolenkymmentä rakennusta, osa harmaata hirttä, muutamassa häivähdys joskus sivellystä punamullasta. Autotalli ja erillinen saunarakennus olivat säilyttäneet värin paremmin, tai maalattu myöhemmin.
Keskellä levittäytyi päärakennus punaisena ja valkoisin nurkin ja ikkunanpielin. Erikoinen muoto; katkaistu neliö, etelään pieni "sisäpiha" (todella kuuma keskikesän auringossa, sen myöhemmin huomasimme)
Meille kerrottiin, että vanhin osa saattaa olla -40, -50, tai 60-luvulta, kukapa sen muistanee. Taloa on perusteellisesti saneerattu ja laajennettu 1990-luvulla.
Kierreltiin ympäriinsä. Talo näytti lepäävän melkoisen matalan "kivijalan" päällä.

Sen verran olen kuunnellut teknisen puolen luottamustoimissa Oulun rakennusvalvonnan miesten luentoja, että ymmärsin tuijotella maan rajaan. Kosteuden hallinta! Pientalon laatu! Tähtiluokitus!

Kuvissa etupihan lasiterassin seinustaa ja vanhemman osan takaseinää. Siinähän tuota arvuuteltiin; onko hometta tai muuta kamalaa.

Tässä uudemman osan seinustaa ja nättejä kattolyhtyjä. Saniaispuska seinustalla oli vielä talvilevossa, ruskeana. - Siitä tulikin mieleen virastopäällikkö Tapanin vitsailut emännistä, jotka tekevät kukkapenkin just seinän viereen ja johtavat kosteuden rakenteisiin.

Myyjät ja omistajat olivat iäkkäitä tai kaukana. Oli sairautta ja suruaikaa, oli vaikea saada tietoja, piirustuksia tai tilakarttoja. Miestä kiinnosti rajapyykit, hehtaari piti tonttia olla!
-Jossakin ne on, on ne tuolla maastossa.

Ehkä papereita  on viety huvilalle tai ehkä ovat lasten hallussa.
Meitä kiinnosti kovasti myös piirustukset alapohjasta ja saneerauksessa käytetyistä tekniikoista. Niitä oli vaikea saada.
Hietikkoahan tämä kyllä on...ei tässä vesi seiso...Olisi kai tuo vanhempi osa jo lahonnut jos olisi ollut lahotakseen...
Tällaista mietiskelimme maallikon-aivoissamme. Kuntotarkastusraporttia tutkailimme.

Mutta joku tässä miljöössä nappasi, vaikka rakennusten sisällä ei oltu vielä käytykään.

Pää pöllähtäneenä seisoskeltiin. Mitä tässä on tapahtumassa?

Meren rannassa oli jo aiemmin käyty. Sen keväinen pauhina kuului pihalle. Sekö tänne vetää?