Huminalankaa

Enpä ole ennen tiennytkään huminalangan olemassaolosta.
Se kuuluu siihen välineistöön, jolla ihminen taistelee viljelystensä puolesta. Kun luonnoeläimet yrittävät tulla osilleen puutahassa ja marjaviljelyksillä.
Joskus kamppailu sadosta on kovaa, uhkaajia ilmaantuu maan alta, maan pinnalta ja ilmasta.

Myyrää vastaan on kokeiltu maahan upotettavaa tärisijää, pattereilla toimivaa. Myyrän luullaan kavahtavan outoa kuminaa maaperässä.
Myös on upotettu pulloja peltoon; tuuli viheltää pullon avoimessa suussa; tämänkin sanotaan häätävän myyriä.
On tehty myös vesiansoja; upotetaan ämpäri maahan, puolillaan vettä. Aamulla käydään laskemassa hukkuneet. Julmia ja itsekkäitä olemme. Emme sallisi myyräparkojen kaluta istutuksiamme maan alta, juuria, mukuloita ja sen sellaisia.

Toinen juttu ovat jänikset. Verkkoa, aitaa, suojuksia puitten runkoihin, tervaa ja muita tököttejä myös. Jäniksenpojat pujahtelevat aidoista sisään ja ulos, eivät taida tietääkään liikkuvansa kielletyllä alueella.

Nyttemmin myös sammakko on luokiteltu kasvitarhan viholliseksi. Isäntä on ollut silminnäkijänä, kun sammakko on kiivennyt aitaverkon silmästä mansikkamaahan.

Mutta huminalanka, se torjuu linnut. Nuo erinimiset rastaat, ihanat laulajat, kuten tiedetään. Huminalangan tulisi humista pelottavasti marjatarhan yllä. Ei laskeutumislupaa, linnut!

Tässä on huminalanka pingotettuna. Mutta ei humise jos ei tuule. Sadepisarat saavat ihan rauhassa roikkua langassa. Sadetta on piisannut.
Muutaman kerran olemme kyllä sattuneet kuulemaan langan räpätyksen tuulenpuuskassa. Kyllä se ääntä pitää kun niikseen tulee, siis tuulee!

Mansikkamaasta on muutama kypsä poimittu. Viimevuonna samaan aikaan oli poiminta jo lopetettu; nyt ei aloitettukaan!

Mansikoita olisi tulossa. Aurinkoa ja lämpöä kaivataan. (Toivottavasti sammakko ei innostu isolla suullaan mäyhäämään kypsyviä marjoja!)
Linnut tykkäävät oikeastaan vain punaisista marjoista, meillä ei olekaan nyt muita punaisia kuin mansikat. Vattupuskat leikkasin keväällä maata myöten poikki. Punaherukat olemme poistaneet juuri lintuhyökkäysten vuoksi.

Hiukan on herukoiden väri vaihtunut. Viikkoja menee vielä kypsymiseen.

Marja-aroniaa saa odotella, kuukauden, parikin.

Tyrnimarjat ovat vielä jyvämäisiä ja vihreitä. Syyskuussa tavataan!

Mutta mustikka! Se alkaa olla liipasimella.