How long can a houseplant can live? Voiko huonekasvi elää 50 vuotta?

Posliinikukka, Hoya carnosa.
Can this houseplant to be 50 years old? How old Hoya carnosa plant can live?
This houseplant I've had for 42 years before my mother who knows, for 10 years...
Se on tällainen ja kulkenut mukanani 42 vuotta.

Kuvassa näyttäisi olevan myös fikus ym, mutta posliini-kukka ( Hoya carnosa) on ikkunassa talvista maisemaa vasten. Taitaa olla joulu kun pieni seimi on pylvään päässä ja valoketju ikkunan pielessä.

Mutta aletaanpa alusta. Aikaperspektiivin vuoksi on laitettava tähän vanha kuva.

Tässä on kuva kesältä 1973. Olimme käymässä isän ja äidin luona Savossa. Sylissäni on vanhin poikani puolivuotiaana, vieressä 3-vuotias esikoistytär. Veljeni nuori rouva ottaa kuvaa.

Tällä reissulla äiti sanoi ne sanat, joita on moneen kertaan muisteltu.
Eli: "Ota mukaasi tuo posliini-kukka ( Hoya carnosa) kun se on seinän kokoinen, eikä koskaan kuki..."

Tämä on muodostunut ajan mitaksi kun posliini-kukan ikää on silloin tällöin pohdittu. Toisin sanoen se oli seinän kokoinen jo sinä kesänä, jolloin joulukuussa 1972 syntynyt poika oli vauva.

Irrottelin ison köynnöksen kamarin seinältä tukilangoistaan, ruukku saaviin ja vyyhtesin kasvin monimetriset oksanlonkerot päälle.

Laittelin sen Pattijoen kirkonkylän kodissamme seinälle. Siinä se komean vihreänä kiemurteli 6 vuotta. Ei kukkinut.

Syksyllä 1979 teimme sellaisen tempauksen, että muutimme kesämökille asumaan, samaan kuntaan Kastellin kyläkulmalle.
Posliini-kukka pääsi taas mukaan ja Pikku-Linnalan torppaan; seinälle. Siinä se komean vihreänä lekotteli 5 vuotta. Ei kukkinut.

Kesällä 1984 lähdettiin taas. Tällä kertaa monen sadan kilometrin päähän Pirkanmaalle; Jyväskylän ja Tampereen puoliväliin. Posliini-kukka matkusti elokuisena yönä pitkän matkan, joutui sen jälkeen odottelemaan pihanurmikolla, pääsisikö sisälle. Pääsi sisälle; viritettiin länsipuolen ikkunaan alakerran portaikon päälle. -Seuraavana keväänä se ensi kerran avasi ihanat kukkansa, -ja tiputteli tietenkin tahmeaa nestettään portaikkoon.
Se oli kevät 1985, siitä lähtien se on kukkinut joka kesä; huhtikuusta myöhään syksyyn. Kukkinut 30 kesää. Ei tehnyt yhtään kukkaa, niin kauan kuin pidettiin seinällä; vaati päästä ikkunaan, täyteen valoon.
 
Meillä on valtavasti kuvia, tuhansia, luulen. Mutta posliinikukka näkyy joissakin taustalla haamuna, vanhempana aikana kuvattiin vain ihmisiä. Meillä kuvia otettiin ulkona, lakkiaisissa, kihlajaisissa, ym ja vieraista yleensä. Douglaskuusen juurella tai Melliselän rannalla. Sisällä harvoin. Eli Pirkanmaalla otetuista kuvista oli vaikea löytää sellaista, jossa tämä kasvi niin hyvin näkyisi, että ilkeäisi esille laittaa.

 Tässä kuitenkin yksi, noin vuodelta 1990, otettu nähtävästi alakerran portaikosta suoraan ylöspäin. Valo juuri ja juuri riittänyt, vaikka huonetila näyttäytyy pimeänä.

Kun päästiin digiaikaan, kuvaaminen mullistui. Nopeaa ja vaivatonta.

Pirkanmaalla Juupajoen Salokunnassa posliini-kukka saikin viettää 18 vuotta.
Kesällä 2002 olikin edessä matka Ouluun. Kuumana päivänä virittelin kukan etelä-lounaispuolen ikkunaan. Naruja verhokiskoihin ja siihen malliin.

Posliini-kukka ei säikähtänyt muuttoa, kesällä se kukki ihanasti myös Oulussa. Kulmassa oli lähekkäin kaksi ikkunaa; köynnös levittäytyi molempiin. Yritteli myös verholistojen takaa yläkertaan.

 Joskus kukkavanhus koki ahtauttakin muiden kasvien seassa. Tässä kohtalonköynnös rehentelee, mutta posliini-kukka odottelee hillittynä kevättä, odottakaahan! Pian näette loistoa ja mehevyyttä!

Tämä kuva on 2000-luvun alkuvuosilta, ehkä -03. Taustalla näkyy pyörätie keskustasta yliopistolle. Puistoalueelle on juuri kylvetty nurmikko. Nykyisin näkymää hallitsee Linnanmaan Prisma mainostorneineen ja pyörätien takana uudet kerrostalot. Oikeastaan näkymää hallitsee tiheä ja korkea pensasaita; ei sen läpi eikä yli ensimmäisestä kerroksesta näe.

Aikaisesta keväästä myöhään syksyyn riitti kukkia!

Vuosi sitten posliini-kukalle tuli taas lähtö, nyt siirryttiin Hailuotoon. Yritin samaa temppua kuin äiti 42 vuotta sitten. Kyselin tyttäreltä ja miniältä:"...ottakaa tuo posliini-kukka..." -Eivät ottaneet, ei ole tilaa isolle kasville.
No, otettiin mukaan. Taas se joutui nurmikolla odottelemaan, pääseekö sisälle.
Lopulta laitoin sen eteiseen; lasiverannalle. Vähän typistelin ja vaihdoin uuden mullan.
Pitkin syksyä sitten tarkastelin sitä, joko kukka-vanhus rupeaisi kuolemaa tekemään.

Talvella katselin kukkaa uudessa asumuksessaan. Huurteista pihaa vasten se näytti palelevalta.
Miten mahtaa käydä, kukkiiko kesällä? Se kysymys oli mielessäni.

Pitkin kevättä tuijottelin sen oksia oikein silmälasit päässä. Jopa suurennuslasilla koetin nähdä nupun alkuja. Toukokuu meni, meni kesäkuu. Ei mitään. Ei kuki tänä kesänä, ei tykkää olla tässä! Nän ajattelin.

Mutta sitten, vihdoin heinäkuussa! Mitä näenkään!

Eiköhän vain tuossa ole nuppu, tuo tupsu!

Ja tuossa toinen! Ihanaa!

Kukan silmät vielä kiinni!

Vanha posliini-kukka avasi silmänsä!

Kuinka vanha tämä kasvi on? Vuonna 1973 se oli jo "seinän kokoinen", täytti yhden seinän äidin kamarissa.

Tulin kysyneeksi sitäkin, mistä äiti aikoinaan sai posliini-kukan oksan, alun, pistokkaan. Äiti kertoi (hyvän muistinsä päivinä), että sen antoi Romanin Anni. -No, Annin minäkin muistan. Hän asui kylällä, oli inkeriläispakolainen. Hän oli tullut miehensä Romanin kanssa sota-aikana Suomeen ja jäänyt tänne aina 60-luvun puoliväliin asti, kunnes lähtivät Neuvostoliittoon takaisin.
Eli Anni toi äidilleni, ystävälleen lahjaksi posliinikukan pistokkaan. Tämän piti tapahtua siinä 1965 tai niillä main, ennen poismuuttoa.
Siitä voi laskea kasvin iän suunnilleen. Ja taas kukkii!