Translate

perjantai 14. elokuuta 2015

Lomalla....!

Tarvitseeko lomaa, jos ei ole työssä? Kummasti sitä tekemistä kasaantuu; varsinkin mieleen. Että pitäisi ja pitäisi.
Mökkiä, metsätorppaa, eli suurellisesti maatilaa; sitä on joskus nimitetty pakkotyölaitokseksi. Ne "viljelykset"!
Nyt kuitenkin järjestyi pieni breikki; mustaherukat eivät ole kypsiä ja mustikat ovat vielä tiukasti oksissaan. Ainakin viime viikolla oli tilanne niin.
Eli isäntä tilasi pikku lomasen, muutamia päiviä Vuokatissa. Se on sikäli nostalginen paikka, että takavuosina siellä tuli paljonkin seikkailtua.

Siis lautalle. Aamu oli kaunis ja tyyni, harvinaisen tyyni. Eipä ollut merellä juuri muuta aallokkoa kuin minkä autolautta Merisilta tullessaan nostatti.


Lokki (?) seuraili liikennettä.


Merimetso kuivatteli siipiään aallonmurtajan nokassa. - Vai oliko sillä liian kuuma, nimittäin auton lämpömittari näytti ulkolämpötilaksi 25 astetta; eka kerran tänä kesänä.

Hyvin viehättävä matkareitti on Oulusta Muhoksen ja Utajärven viljelyaukeiden kautta. Suuria karjalaumoja vietti hellepäivää laitumilla.
 Erityisesti minua miellyttää kyllä Oulujärven pohjoispuolen tie. Jylhänkauniit vaaramaisemat; ruvetaan jo kohoamaan ylös. Siniset takametsät ja korkeat vaarat. Ja alhaalla Kainuun meri; Oulujärvi.

Kun lasten kanssa vuosia sitten mentiin Pirkanmaalta Vuokattiin ja Kajaanista lähdettyä Vuokatinvaaran silhuetti piirtyi eteen, se aiheutti riemunkiljunnan. Uintia! Keilausta! Laskettelua! (ym ym.)


Onhan se jylhä, kesälläkin ja illan hämyssä.

Katinkulta sinänsä tuo mieleen kaikkea ihanaa ja - haikeaa, nyt kun kahdestaan ollaan lomailemassa. Kun on parikymmenen  vuoden aikana siellä liikkunut ja lomaillut, sitä tarkastelee kuin "omaansa". Että onko kaikki entisessä hyvässä kunnossaan ja mitä uutta ovat keksineet. Käveleskelee ympäriinsä ja tekee "tarkastusta".


Etsiskelee kulkiessaan; missä olikaan se lammikko, jonka yli ennen oli lautta, sellainen köydestä vedettävä. Pikkulasten piti siinä edestakaisin purjehtia jos kuinka kauan....Ei löytynyt, siltoja kyllä.


Uutta! Taidetta puistossa, puihin veistettyjä. Tämä ja seuraava Sanna Karlsson-Salisnan tekemä.


Tämä teos on nimeltään "Mykkä", on tehty pajunoksan pätkistä. Tuossa laatassa olisi tekijän nimi kun näkisi...!

Nähtiin myös uuden taiteen tekoa.

Karhumestari Kaukua ja moottorisaha.

Katinkullan puistoalueen halki virtaa puro. Nähtävästi vesi pumpataan järvestä, ja järveen se virtaa takaisin, myötämäkeen.


Purossa on monia putouksia ja suihkulähteitä. Lopulta se virtaa järveen kivistä rinnettä pitkin.
Tähän puroon liittyy muisto hyvinkin 20 vuoden takaa. -Elokuun pimeänä iltana kuopus oli "hukassa", 4-5-vuotias. Etsiskeltiin, ja löydettiin tuosta kivikosta polvillaan vedessä. Sanoi olevansa järjestelemässä kiviä, että lohet voisivat paremmin nousta järvestä...

Tietysti lomareissulla piti kuvata myös auringonnousu. Ja aurinko nousi, komeasti, hiukan yli viiden aamulla.

Äkkiä kuluivat muutamat päivät. Lähdettiin takaisin kotiin.
Ihan mukavalta näytti kun lautta tuli "noutamaan", takanaan utuinen Hailuoto.



Pian eläydyttiin riuskasti kotoisiin tunnelmiin. Lautalla päästiin/jouduttiin eturiviin keulavisiirin taakse ja länsituuli purskutti melkoisesti merivettä tuulilasiin...


Merimetsotkin sitä pärskettä ihmettelivät.


4 kommenttia:

  1. Hei! Missä päin tuo Mykkä-patsas on täällä Katinkullassa, olen kiertänyt, mutta en löydä. Muita teoksia löysin kyllä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Keskustorilta", siis puron alkualtaalta, aukiolta, Vuokatinvaaraan päin. Aika lähellä näitä muita veistoksia. Ehkä seiska-alueella.

      Poista
  2. Kiitos, yritettiin etsiä perjantaista asti, vaan ei löydetty, jospa nyt! Tukkipuut olivat kauniita, etenkin se äiti-lapsi. Luontoon sopivaa taidetta☺

    VastaaPoista