Translate

tiistai 14. heinäkuuta 2015

"Vieraita"

Pistin otsikon lainausmerkkeihin, koska vieraat ovat omaa väkeä. Tytär Helsingistä ja poika Tampereelta.


Käveltiin metsissä ja rannoilla, kaikenlaisissa maastoissa. Urbaani nuoriso näytti kiinnostuvan meidän yksinkertaisesta elämänpiiristämme.

Turisteilla kuuluu olla aurinkolasit, se myönnytys pitää sallia.

Vasken rannalla poika kuuli "posahduksen" kaislikosta. Arveli, riittäisikö saapasvarsi kuinka kauas jos tuonne kahlaisi ja perhoa alkaisi heitellä...Illan mittaan kalastaja häipyikin värkkeineen rantaan.


 Eipä aikaakaan kun rannasta singahti kuvaa...Tieto siirtyy reaaliajassa. Saa sitä ihmetellä!

Aamulla jääkaapista löytyi pussi. Hauki ja muutama ahven.
Heti puntariin!
Neljälle henkilölle sopivat paistinkalat, vanhalla mallilla leivitettynä, paistettuna ja haudutettuna.

Iltamyöhään taas maastoon, ympäri metsäteitä.
Isäntä otti tietenkin "pakolliset" auringonlaskukuvat. Koillistuulta, pientä aallokkoa.

Makkaranpaisto/-poltto, saunanlämmitys pikkukämpällä, aikaa kului ja valo vaan viipyi pohjoisen kesässä.
Poika rupesi rakentelemaan risupoltinta, se on kuulemma retkiolosuhteissa hyvä. Löydettiin vanha hedelmäpurkki; siitä se rupesi rakentumaan.

Ihmekeittimen testailua. Palaako vai sammuu? Taisi sammua...Pitääkö iskeä lisää ilma-aukkoja?


Yösydännä kuhkailtiin vielä, Subaru Forester mönki pienimmällä vaihteella. Katseltiin.
Jouduttiin hirvien "saartamiksi".

 Hei, mikäs tuolla! Ajetaan varovasti lähemmäs....ei se pelkää, on kumma!

Tässä vaiheessa auton takapenkiltä kuulosti lähtevän kavereille kuvaa ja viestiä; emme pääse eteenpäin, hirvi poikittain tiellä.

Siinä se kuljeskeli edestakaisin, söi vesakosta latvoja, välillä tuijotteli meihin.
Tytär arveli, että sillä on kuin naisten korkokengät etujaloissa; sirot sorkat.

Lopulta meni ojan yli, pois tieltä. Vielä tarkasteli kulkijoita. Veikeät korvat! Poimut ohjaavat äänen pään sisään.

Ajetaan vähän matkaa. Hei mikäs tuolla!
Niitä on kaksikin. Tuijottavat.



Nämä olivat jo yölevolla, makuullaan sammalikossa. Äkkiä ponnahtivat seisaalleen, mutta jäivät katsomaan.

Yltäkylläinen luontoreissu oli tämäkin. Vaikka ei siellä niin kummallista extremeä tapahtunut, silti kaikki tuntui olevan "uutta" ja kiehtovaa.

6 kommenttia:

  1. Usein luen blogiasi, mutta liian harvoin kommentoin =) Oma missioni, tänä kesänä hailuotoon ensimmäisen kerran elämässä, on vaarassa. Pätkätyöläisen ongelma on kesälomattomuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Suomi on pitkä maa, loma kuluu helposti matkustamiseen. Hailuotoon on tosin lyhyt matka kaikkialta kun sijaitsee puolivälissä Suomea!

      Poista
  2. Eksyin blogiisi puolivahingossa. Kauniisti kirjoitat kotisaaresta, ja hienot on hirvikuvat. Terveiset täältä Ojakylänlahden toiselta puolen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukavaa kesää sinne lahden toiselle puolen. Usein olen sitä rantaa katsellut...Riitta

      Poista
  3. Aika extremeä mielestäni nämä kuvat ovat. Uteliaita hirviä. Se tuijotuksen määrä. Varmasti molemminpuolista...

    VastaaPoista
  4. Parasta tuossa seikkailussa oli aika. Sitä oli, aikaa, ei ollut kiire. Kun työikänsä on kiitänyt "työn ja perheen yhteensovittamisen" rattaassa, tuntuu kiireettömyys luksukselta. Ja tietenkin; luonto ei petä koskaan. Se voimaannuttaa.Riitta

    VastaaPoista