Hirvi!

Ajeltiin tässä muutamana päivänä metsätietä Hailuodon Santosessa.
Käytiin höpsöä spekulointia siitä, että jos joku toisi pakettiautollisen karhuja Hailuotoon... Täällä ei nimittäin niitä ole. Että löytyisikö täällä niin suuria erämaita, joissa karhut voisivat näkymättömissä elellä.
Siihen tuumasi isäntä, ettei noita hirviäkään ruuhkaksi asti näe, vaikka kaatolupiakin taitaa olla sadan tienoilla. Paljon niitäkin pystyy piilottelemaan metsissä, miksei sitten yksi autokuorma karhuja,
Tähän asti pääsimme, kunnes...

Sieltäpä yksi katselee! Kun ei auton ovea eikä ikkunaa aukaista, ei pelkää, tuijottaa. Lauotaan kameroita tomuisen ikkunan läpi.
Kumpikohan lienee, poika vai tyttö?
Tulehan lähemmäksi!

Poika taitaa olla, eikö sillä häämötä sarvet? Kyllä tuijottaa; niinkuin mekin!

Poika on, hirvisonni. Uudet sarvet kasvavat nahkapeitteisinä. Muutama vuosi sitten saatiin kuvatuksi "laukkipää" hirvinaaras, jolla oli iso vaalea soikio päässä. Onkohan tämä sen poika, jotain vaaleaa on otsalla.

Onpa sinulla kauniit silmät! Uljas eläin. Voimaannuttava näky.
Huolestunut katse metsän kruunupäällä. Meitä ihmettelee.
Lähdetään, ei säikytellä.