Taisi joku laulukin alkaa noilla sanoilla. Nyt on unikkojen aika tällä rannalla. Eteläisemmillä seuduilla se on jo mennyt, mutta Hailuodossa nyt!
Unikon nuput ovat veikeitä, niillä on jokaisella oma ilmeensä. Joku paljastaa punaista kukintoa ikäänkuin suupielestä, joku taas kohottaa suojuslehdet lakiksi pään päälle. Näyttää, että kukinto terälehtineen on tiukassa paketissa; laiteltu laskuvarjon lailla pieneen tilaan...
Täältä tullaan! Ei pysy paketti kasassa! En pysy nahoissani enää!
Unikko on kukassa vain muutamia päiviä, lakastuminen alkaa ja siemenkota tulee näkyviin kukinnon keskellä.
Vajaassa viikossa kukan hehku sammuu; se muuttuu siemenkodaksi.
Lyhyt on unikon kukan loisto, sen seuraaminen täyttää mielen haikeudella.
Se on niin hehkuva, mutta terälehdet kuihtuvat ja putovat pian. Siinä on samaa kuin pohjolan lyhyessä kesässä; sitä odottaa koko pimeän ajan, mutta se on ohi liian pian.
Unikot on niin kauniita, yksi mun lempikukista <3 Mun viime kesänä kasvatetut taimet vaan hävisivät johonkin oudosti :(
VastaaPoistaOlen tässä mietiskellyt, voisiko siemenistä lisätä, kunhan valmistuvat. Että voisiko syksyllä kylvää, vai milloin? Äiti laittoi perennan siemeniä syksyllä maahan ja lauta päälle, sen muistan. Keväällä siinä oli pieniä taimia. (Helteitä odotellaan, pitkään niitä on luvattu, ei taida nytkään yltää Hailuotoon asti.)
VastaaPoista