Vielä 3 litraa tyrniä...

Tällainen tavoite meillä oli lokakuun alkupäivinä. Kun laskelmien mukaan tarvittiin juuri tuo määrä, että tulisi 90 litraa tyrniä täyteen. Tilastoja tehdään nimittäin kaikesta toiminnasta. Heitetään tähän koko kesän poimintatulos; 390 litraa, siitä metsästä 35 l, loput puutarhasta.

Siis tyrniä piti nypliä tuo 3 litraa. Parhaiten osaan poimia käsin, lähes 25 vuoden harjaantumisen perusteella. Mutta nyt tyrnit olivat jo niin pehmeitä, ettei onnistunut. otettiin "kone" käyttöön.

Tyrninmarjat ovat jokainen yksitellen oksassa, pieni "kaula" pitää nipsaista poikki. Pehmeät marjat saa kokonaisina poimurin leuoilla irti. Putoavat tyhjennettävään säiliöön.
Oikein pehmeät marjat hajoavat sormissa helpoisti mössöksi; mehu valuu pitkin sormia. Poimurilla ylikypsien marjojen poiminta on "siistimpää" eikä mehua mene hukkaan.

Meillä pakastetaan kaikki marjat sellaisenaan; pienissä astioissa ja laatikoissa, että pysyvät irrallisina. -Arveltiin että pehmenneet marjat jäätyisivät yhdeksi möykyksi. Niinpä päätettiin kokeilla tyrnihyytelön tekoa.

Kiehautettiin marjat, puristettiin siivilän läpi. Siemenet laitettiin kuivatukseen.

 Tyrnin siemenöljy tekee kuivatuksesta pitkäveteistä touhua...

Mehua keittämään, hillosokeria ohjeen mukaan sekaan.

Tässä kiehuu. Vahditaan, ettei kuohahda eikä pala pohjaan.

Ei valu enää, on hyytelöitynyt. Ja jäähtymään!

"Viimeiset" tyrnit talvisäilöön menossa. Hillosokerissa on mukana säilöntäaine, vähän lisäsin Melatinia ja huuhtelin rasiat Atamon-vedellä. Entisen kokemuksen mukaan säilyvät kylmävarastossa.

Kaunista ja melkoisen "ätäkkää". Tyrnihillo, tai -hyytelö, miten vain halutaan sanoa.

Sopii vaikkapa leipäjuuston kanssa...

Siemenrouheen kuivattelemiseen meni aikaa. Lopulta kokeiltiin vanhan ajan lihamyllyllä jauhaa.

Ongelmana oli se että meillä on liian paksut pöydät, ei saanut myllyä kiinni. Pieneen leikkuulautaan sai kiinni, mutta laudan paikoillaan pitämisessä oli kova homma. Siemenet murskaantuivat osittain...

" Nyt kesän viime kukka...."

Syksy on, ei mahda mitään.

Pieni pakkanen teki tuhoja kukkalaatikoissa. Samettiruusu ei kestä pakkasta ollenkaan, eikä näköjään zinnia.
Kävimme pikku reissulla Koillismaalla; sillä aikaa halla oli vieraillut pihalla.

Vaikka malvan kasvusto näyttää hennolta ja heikolta, se kestää kylmää jonkun verran. Alemman kuvan malvat ovat (muistaakseni) monivuotisia, joten kylmänkestävyys selittyy siitä.

Kesällä ihmettelin kukkaa, jota ei pitänyt olla laatikoissani ollenkaan. Mutta kaunopunahattu puhkesi vaan kukkaan elokuun lopulla! Mielenkiintoista, miten ensi keväänä, nouseeko?

Päivänkakkarat menettävät loistoaan; rajut merituulet ovat piiskanneet pitkät varret epäjärjestykseen.

Orvokki ei vähästä hallasta hätkähdä. Ja sinnikäs on tämä kukka; viereisestä laatikosta ehkä viime kesänä lennähtänyt siemen....ja tänä kesänä yrittelee kukkia omenapuun juurella. Verkko on rastaiden estona; nehän kuopii kuin kanat tuota kuorikatetta.

Villiintyneitä perennoja puskien juurilla.

Kesäkukat kuihtuvat ja paleltuvat. Luonnossa loistaa komea ruska, myös Hailuodon hietikkoisilla kumpareilla.
Vielä on väriä vaikka päivät lyhenevät.

Ja rannoilla korkeat ruovikot kuiskivat salaisuuksiaan:

Syyskuu...

Miten elokuu vilahti ohi niin äkkiä. Sen sijaan heinäkuu tuntui kestävän kauan; jatkuvasti oli pilvistä, viileää ja kuivaa. - Juhannuksena satoi, mutta sen jälkeen meni toista kuukautta ilman varsinaista kastelevaa sadetta. Kasvit säästyivät kuivumiselta kastelulla ja osittain viileän pilvisen sään ansiosta. No, pihamaa ruskistui kyllä; ei kannattanut niin isoja aloja kastella.

Mutta sitten elokuun 12. alkoi sataa, ja kun oli lämmintä, marjat kypsyivät. Omenat rupesivat kasvamaan. Luonto heräsi. Sitten ilmaantuikin paljon työtä kotipuutarhassa; sadonkorjuutyötä.

Mustaherukka. Yli 100 litraa poimittu. Kerätty sillä tavoin, että suoraan voi pakasteeseen laittaa. Ei siis roskia; erillisinä marjoina.

Tyrnin poiminta on pahasti kesken. Taustalla näkyvistä vadelmista ei ollut paljon poimittavaa; kuivuus ja edellisen talven jänistuhot. Mutta nyt uudet tämän kesän versot ovat pitkiä ja rotevia, joten ensikesätä on odotettavissa jotakin. Jos säät ovat suotuisat. Ja talvi.

Tämä pikkuruinen kasvihuone oli ensin kukantaimien kasvatuksessa ja merituulet kaatoivatkin sen pari kertaa tuhoisin seurauksin. Nyt keskikesän virassaan se ei ole kaatunut; köytettiin kovasti maahan. Kaksi tomaatintainta ostettiin kaupasta; taisivat olla minitomaatteja. Aika pieniä ovat hedelmät.

 Alkukesän kuumana päivänä laitettiin pieni pläntti mansikkaa. Vankka verkko jänöjusseille estoksi. Alkuaikoina kastelua vaati, nyt syksyn päälle kovasti kasvaneet. Rönsyjä leikelty, mutta uutta näyttää tunkevan.

Joku vuosi sitten tässä oli muutama maa-artisokka. Ihmettelin keväällä, mikä taimisto siinä viriää. Taisi jäädä maahan mukuloita!

Kukat ovat menestyneet hyvin, vaikka ei niistä mitään aineellista satoa tulekaan.

Tämä etualan kukkanen pysyi arvoituksena kun tupesi nuppujaan aukomaan. Toissakevään äitienpäivälahjasiemeniä; Mummon monivuotisia teemaan Suomi100. Viimekesänä ei kukkinut ollenkaan; toissakesänä jo taimelle kasvatettu. Pakkauksessa piti olla; myskimalvan, tarhasalkoruusun, isokukonkellon, harjaneilikan ja palavarakkauden siemenpussit. -Viime kesänä kukkineet tunnistin, tälle jäi nimeksi isokukonkello. Tutkin vikipediaa, ei sopinut kuvaus. Arvuuttelin facebookissakin. Ja sainkin tiedon, on kaunopunahattu. Hieno kukka!


Vanha omenapuu ei tuota niin valtavaa satoa kuin viime syksynä. Sen sijaan nuoret puut näyttävät ihmeitä. Tässä Lassilan puutarhan Tyrnävällä jalostama Norrland. Kovasti on oksia tuettu...

Minne menet, merivesi?!

Viikon takaiset hellepäivät vaihtuivat hyytävään pohjoistuuleen. Tuuli alkoi työntä perämeren vesimassoja etelään. Matalat rannat rupesivat paljastumaan. Rantamaisema muuttui.

Hiekkaranta ja merenpohjaa Santosen Vaskessa.

Rantakaislikon takana pitäisi olla "syvää vettä", mutta siellä onkin kivistä särkkää ja veden laineittamia pikku hietikoita. Meren pohjan muotoja.

Rantakaislikkoa, mutta ei kaislikossa vettä. Santosen rantaa Hailuodossa.

Hietikko muuttaa muotoaan veden liikkeiden mukana; pieni saari syntyy. Mutta huomenna sitä ei kenties enää ole.

 Särkkä paljastumassa.

Veden alta paljastuu pitkä särkkä; se houkuttelee kulkijan kauas "merelle".

Huhuu! Enpä ole käynytkään merellä täällä asti sitten kuin viime talvena jäällä!


Alhaalla oleva merivesi on havaittu myös Huikun lauttarannassa.

Merenpohjan hietikkoa.

Huikun poukaman näkymää; normaaliveden aikaan aallot pärskivät taustalla näkyvän tien penkkoihin.

Näkymä pohjoiseen. Taustalla pohjoistuuli paiskoo vaahtopäitä. Rannan matalikko paljastumassa.

Luonnon täydelliset muodot

Luonnolla on geometriset muotonsa, kasveilla, puhumattakaan avaruuden matematiikasta...

En osaa kunnolla ottaa lähikuvia kasveista, oma vaikutuksensa voi olla myös kalustolla. Eikä kuvassa ilmene kesäisen luonnon koko ihanuus, kuvat on kuvia.

Viime keväänä taimenkasvatuksessa sattui muutamia katastrofeja; myrsky kippasi nurin taimilaatikot pariinkin kertaan. Onneksi muutamia taimia sain pelastetuksi ja ne varttuivat kukintaan asti.
Tämän kesän uusi tuttavuus on zinnia. Alkuun taimet varttuivat hitaasti ja honteloina, mutta kesän mittaan yllättivät.

Zinniat rupesivat kehittelemään dramaattisen muotoisia ja - värisiä nuppuja. Terälehdet muikeasti rullalla ja keskelläkin jotain jämerää kasvustoa. Joka aamu piti tehdä vaellus ja puhutella jokaista nuppua. Mitä teistä vielä tuleekaan!

 Tähtimäiset hedelehdet?

Ja "kypsyessään" kukka muuttaa muotoaan; mitä sieltä vielä ilmaantuukaan!

Ihmeellisiä rakenteita. Biologian tietoni eivät riitä määrittelemään noita kukan eri osia. Ihania ovat!

Ja sitten unikot!

Pihan reunalla on vanha unikkopuska; joka kevät se ryöpsähtää kukkaan ja kukinta on nopeasti ohi.

Huonon onnen kesäkukantaimistani nousi yllättäen myös unikoita; keltaisia ja oransseja. Paljon yrittelin kuvata niitten herkkiä kukintoja.

Hieno geometrinen muoto!

Keltaisen unikon suloutta...Lautas-antenni; kerää taivaallista dataa! Onko meillä koodi sen tulkitsemiseksi?

Lempikukka, lempiväri; vaaleanpunainen.
Malva.

Ja valkoinen pikkusiskonsa:

Kyllä meissäkin muotoa ja rakennetta on!

Malvan nuppu; yhdelle rullalle kääritty!
Niin kaunis.