Viikon takaiset hellepäivät vaihtuivat hyytävään pohjoistuuleen. Tuuli alkoi työntä perämeren vesimassoja etelään. Matalat rannat rupesivat paljastumaan. Rantamaisema muuttui.
Hiekkaranta ja merenpohjaa Santosen Vaskessa.
Rantakaislikon takana pitäisi olla "syvää vettä", mutta siellä onkin kivistä särkkää ja veden laineittamia pikku hietikoita. Meren pohjan muotoja.
Rantakaislikkoa, mutta ei kaislikossa vettä. Santosen rantaa Hailuodossa.
Hietikko muuttaa muotoaan veden liikkeiden mukana; pieni saari syntyy. Mutta huomenna sitä ei kenties enää ole.
Veden alta paljastuu pitkä särkkä; se houkuttelee kulkijan kauas "merelle".
Huhuu! Enpä ole käynytkään merellä täällä asti sitten kuin viime talvena jäällä!
Alhaalla oleva merivesi on havaittu myös Huikun lauttarannassa.
Merenpohjan hietikkoa.
Huikun poukaman näkymää; normaaliveden aikaan aallot pärskivät taustalla näkyvän tien penkkoihin.
Näkymä pohjoiseen. Taustalla pohjoistuuli paiskoo vaahtopäitä. Rannan matalikko paljastumassa.
Kaunista!
VastaaPoistaMielenkiintoista nähdä meren pohja! Siellähän on ihana hiekkaranta. Varmaan on jännittävää kävellä tuollaista yhtäkkiä paljastunutta hiekkasärkkää pitkin keskelle merta. Huh, kun ajattelenkin ... vaan olisin minäkin vähän matkaa kokeillut :D
VastaaPoistaMerestä paljastunut särkkä on kova ja tiivis, jotkut pyöräileekin siellä. Eikä se kovin nopeasti peity veteen. vasta kun tuuli tyyntyy ja kääntyy etelä-lounaaseen, vesi alkaa nousta. Merivesi "ei pysy kauan alallansa", sanovat vanhat hailuotolaiset. Vesi on levoton elementti, se nousee ja laskee, aaltoilee ja velloo.
VastaaPoistaJännittäviä maisemia. Onnea uudelle kirjallesi.
VastaaPoistaKiitos, serkku!
Poista