Minne menet, merivesi?!

Viikon takaiset hellepäivät vaihtuivat hyytävään pohjoistuuleen. Tuuli alkoi työntä perämeren vesimassoja etelään. Matalat rannat rupesivat paljastumaan. Rantamaisema muuttui.

Hiekkaranta ja merenpohjaa Santosen Vaskessa.

Rantakaislikon takana pitäisi olla "syvää vettä", mutta siellä onkin kivistä särkkää ja veden laineittamia pikku hietikoita. Meren pohjan muotoja.

Rantakaislikkoa, mutta ei kaislikossa vettä. Santosen rantaa Hailuodossa.

Hietikko muuttaa muotoaan veden liikkeiden mukana; pieni saari syntyy. Mutta huomenna sitä ei kenties enää ole.

 Särkkä paljastumassa.

Veden alta paljastuu pitkä särkkä; se houkuttelee kulkijan kauas "merelle".

Huhuu! Enpä ole käynytkään merellä täällä asti sitten kuin viime talvena jäällä!


Alhaalla oleva merivesi on havaittu myös Huikun lauttarannassa.

Merenpohjan hietikkoa.

Huikun poukaman näkymää; normaaliveden aikaan aallot pärskivät taustalla näkyvän tien penkkoihin.

Näkymä pohjoiseen. Taustalla pohjoistuuli paiskoo vaahtopäitä. Rannan matalikko paljastumassa.

Talven tuntua tällä rannalla

"Yllättäen" tulikin pieni näpsäkkä pakkanen ja ihan muutama höytyvä lunta. Maisema valkeni ja kuulastui. Pohjoistuuli pyyhkeili rantoja.

Pohjoistuuli työnsi vedet etelään; Santosen matalat rannat paljastivat kivikkonsa ja hietikkonsa.

Korkean veden tekemä vesikampaus rantaheinikossa. Räntäsade ja pakkasyö; pitävä hiuslakka rantaheinikon hiuksistoon.

Vedenalainen, liikkuva särkkä paljastui kun merivesi laski noin 80cm.

Paljastuneen merenpohjan kiehtovat kuviot!

Pohjoisen vesikasvin sinnikkyyttä! Paljaassa jäisessä pohjakivikossa odotellaan jo ensi kevättä. Täältä tullaan!

Luonnon voimia

Pitkään on tuullut pohjoisen puolelta, luoteesta ja koillisesta. Tuuli on puskenut merivettä etelään. Lopulta tuli Salomon päivän raju myrsky, joka lisäsi Perämeren "tyhjentämistä".

Torstaita vasten yöllä tuuli riehui Hailuodon lauttarannassa. Varhain aamulla tuuli paiskoi lauttaa vasten laituria. Lautan kylkeen tuli repeämä ja laituri rikkoutui. Lauttaliikenne oli pysähdyksissä useita tunteja.

Käytiin katsomassa tilannetta, kun vain muutaman kilometrin päässä ollaan.

Paikalle oli tullut paljon kalustoa, mm "korjauslaiva" Seili.

Kumpaakaan lauttaa ei näkynyt, ymmärsin niin, että rysäys oli sattunut lautan lähtiessä laiturista. Vauriot korjataan mantereen puolella.

Maisema näytti oudolta, merenpohjaa oli näkyvillä silmänkantamattomiin.

"Merikuva" etelään.

"Merikuva" pohjoiseen.

Pohjoistuuli nosti kuohuja, vaahtopäät näyttivät ratsastavan ylempänä kuin paljastunut merenpohja.

Täytyy taas vedota pokkarikameran heikkoon tehoon, suurista etäisyyksista ei saa kunnon kuvia. Kyllä siellä vaahtoa riitti, kaukana.

Mutta rannalla muutamat eivät tienneet myrskystä ja lautan haavereista mitään...

Joutsenpari vei poikastaan veteen.

Pitkään sai pienokainen kävellä "hiekka-aavikkoa", ennenkuin pääsi tutustumaan oikeaan elinpiiriinsä. Vastatuuli ja aaltojen pauhu!

Käytiinpä pieni kierros myös Santosen pohjoisrannalla. Sehän on tunnetusti kivikkoista ja vaarallisia matalikoita täynnänsä.
Siellä tuuli hirveästi, vaikka myrsky oli jo laantumassa.
Valtavia kiviä oli "satanut" rannikolle, eli paljastuneet kun merivesi laski niin paljon.

 Siellä niitä on, kiviä. Normaalin vedenkorkeuden aikaan nämä ovat juuri ja juuri pinnan alla. Miten osaa niitä väistellä?

Nämä ovat vaarallisia vesiä. Lukuisat purjelaivat haaksirikkoutuivat ennen aikaan näillä tienoin. Eräs tunnetuimmista oli Fransmanniksi nimitetty kuunari, oikealta nimeltään Deux Celina. Se lähti syksyllä 1865 Oulusta tervalastissa ja koki kohtalonsa Hailuodon pohjoispuolella Santosen edustalla.
Deux Celinahttp://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1862
 Purjelaivat liikennöivät yleensä niinsanottua "kirkonväylää", Hailuodon rannoilta Oulun tuomiokirkon torni kiintopisteenä. Se on matalampi väylä, noin 3 m:n syvyinen. Fransmanni ajautui melko matalalle, muutama vuosi sitten jopa kölipuu tarttui trooliin. Joillakin matalikoilla on kolkot nimet, kuten vaikkapa Kuolemannurkka.
Joitakin turmalaivoja ei ole löydetty, esimerkiksi sota-aikana uponnut hinaaja on vielä "jossain" siellä meressä.

Taustalla häämöttävä valtamerialus kulkee syvempää, 10m:n reittiä. Pimeän aikaan Santosen pohjoisrannalla voi nähdä paljon meriliikenteen liikennevaloja. Monenväristä vilkkua, monella taajuudella tuikkivaa. Turvallista tietä neuvovat, viittoilevat; tänne päin!