Joka kuuseen kurkottaa...

Nyt on aika, jolloin pitää kuuseen kurkottaa, tai edes tuijotella latvuksiin. Kuuset kukkivat parhaillaan, latvat punaisenaan käpyjä.

Tulee mieleen se Aaro Hellaakosken runo Hauen laulu. Siinä hauki lähti kosteasta kodostaan ja kiipesi kuusen latvukseen. "Punaista käpyä purrakseen".

Mahtava oli vaikutus, sillä seurauksena hauki "niin villin-raskaan se virren veti, että vaikeni linnut heti".

Tyydyin vain kuusten juurelta kuvaamaan, joten en tiedä, mikä vaikutus kiipeilyllä olisi minuun ollut.

Taivaan sini on tänään Hailuodossa niin huikea, niin pyörryttävän kaunis. Ja muu luonto kirkuu kevään riemua.

Tuomi, kuusi ja avaruuden sini. Hyvin sopivat yhteen.

Näihin pihakuusiin olisi kyllä melko helppo kiivetä. Oksia on maan rajasta alkaen ja tiheästi.

Sitä paitsi ; sellaistahan on liikkeellä taipumusta, että mummo nousee puuhun veisaamaan. Suvivirren aika on. Mistäpä tietää.