Ylimmässä kuvassa auringonlaskua puolenyön jälkeen. Kun kesäajassa käyvät kellot, auringonlasku siirtyy seuraavan vuorokauden puolelle.
Alempi kuva on näpätty ikkunasta kolmen maissa aamulla; aurinko on jo hyvinkin noussut. Tällä korkeudella näihin aikoihin aurinko on horisontin takana parisen tuntia, juhannuksena vähemmän.
Tältä Vasken rannalta Hailuodon Santosessa ei voi nähdä keskiyön aurinkoa. Aurinko on ruvennut tekemään yöpymispaikkansa pohjoiselle taivaanrannalle. Pitää mennä pohjoisrannalle. Metsän poikki matkaa on kolmisen kilometriä; mutkan kautta pääsee maasturilla perille.
Alhaalta paistava aurinko valaisee karun rannan. Punaista hohdetta levittäytyy puun runkoihin ja kasveihin. Vain pienet kasvit maan rajassa viettävät yönsä ruohikon katveessa.
Kesäyö saa meidät suomalaiset melankolian valtaan. Mielellään etsiydymme veden äärelle. Rannalla itkijöitä olemme. Muiden iloks iloan, mut itsekseni itken, näin lauletaan.
Tässä lopuksi omatekoista lyhyttä lyriikkaani, jota nyttemmin olen ruvennut videoksi laittelemaan. Reilu minuutti keskustelua yötuulen kanssa.
http://youtu.be/i_QEp51j8c4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti