Elämme kuplassa...

Eduskuntavaalien jälkeen joku turhaantunut bloggaaja lanseerasi kupla-ajattelun.
Siis oma elämänpiirimme ja tuttavaverkostomme muodostaa kuplan. Sen sisälle on vaikea mitään uutta tuoda. Eikä muualla kivaa olekaan, ainakaan kunnon elämää
Seurustellaan ja eletään saman opiskelu, -harraste, -työporukan kanssa. Muusta emme tiedä tai haluakaan tietää.

Niinpä se on. Meillä on jokaisella oma tapinreikämme, josta tuijottelemme ja havainnoimme maailmaa.

Tässä tosin talon seinään viime syksynä kairattu reikä, ilmalämpöpumpun putkea varten!
Tuossa kyllä maailma näyttää vihreämmältä aidan/reiän toisella puolen. olisiko meilläkin avartumisen paikka?!

Aika paljon maailmamme/kupla muodostuu siitä, mitä oman töllin ikkunasta nähdään. Verho voidaan vetää eteen, jos ei miellytä. Sellaisia me ihmiset olemme. Näemme, mitä haluamme nähdä.

 Toisekseen me kyllä haluamme varmistaa, ettei elämäämme tulla. Vankat ikkunat. Kotini on linnani! Älä tule sanomaan, miten mun pitäisi elää. Minä kyllä tiedän.

Mielellään tarkastelemme uutta ja epäilyttävää jonkun varjosta tai itse suojautuneena. Tiedä häntä, mitä tuokin merkinnee, paras pysytellä näkymättömissä. "Katsoo kuin sika vatukosta", oli Savossa ilmaisu tällaisesta tirkistelijästä.

Metsäläisiähän me olemme. Sitä kuusta kuuleminen, joka juurella asunto. Vanha sanonta pitää paikkansa. Ystävät lähellä ja viholliset kaukana, Niin on parempi.

Nykymaailma haluaa avautua. Tekniikka suo mahdollisuuden syleillä maailmoita; virtuaalisesti.

Matkustin viikonloppuna junassa. Olin niin sanotusti ihmisten ilmoilla.
Juna oli  melko täysi. Sain paikan vaunun keskivaiheille siihen kohtaan, jossa on kahdet istuimet vastakkain ja pöytä välissä. Paikat olivat jääneet viimeisinä vapaiksi, koska me suomalaiset emme halua istua silmätysten vieraiden ihmisten kanssa. Hirveä, jos se vaikka sanoo jotain, ainakin sitä voi joutua katsomaan silmiin vahingossa! Kammottavaa!

Paikalta oli hyvä näköyhteys matkustajiin. Näyttivät olevan virtuaalisissa kuplissaan; luurit korvilla,  älypuhelin tai tabletti tai vastaava käsissään. Niitä he hivelivät ja hyväilivät. Hymyilivät tai naurahtelivat itsekseen tai jollekin toisella puolen maailmaa. Ehkä tuntemattomalle ta kasvottomalle. Laittelivat hymiöitä, tykkäyksiä ja peukutuksia. Ryhmääntyivät. Kuplaantuivat.

Virtuaalinen kupla on hauras. Se voi puhjeta ja räiskäyttää ikävät pärskeet silmille kuin saippuakupla muinoin. Virtuaalinen häpäisy leviää äärettömiin eikä sitä voi pysäyttää.