Kuvassa näkyy "varjona" vanhan päärakennuksen hahmo.
Merkillistä, miten kirkkaasti huoneet, pihapiiri rakennuksineen ovat syöpyneet mieleen, varjon lailla nekin seuraavat, eivät unohdu. Ja tietenkin ihmiset, jopa heidän äänensä kajahtelevat mielessäni.
Nyt olen saanut valmiiksi kertomuksen esivanhempieni elämänvaiheista. Oikeastaan koossa on vasta ensimmäinen osa; Tikatar. Päähenkilön nimi on Ida, mutta anoppi rupesi kutsumaan häntä korkonimellä Tikatar, miniä kun oli Tikkasen tyttöjä.
Tuo veljeni ottama kuva pääsi kirjan kanteen, lisäksi ympättiin "taivaalle" leike Pielaveden kirkonkirjoista vuodelta 1881, Idan syntymävuodelta...
Kuopukseni muotoili kannen. Oheisesta linkistä sen näkee...
Kirja on julkaistu e-kirjana, Elisa Kirjan toimesta, ladattavana osoitteessa https://kirja.elisa.fi/ekirja/tikatar
Linkistä voi vilkaista pari ensimmäistä sivua, maistiaisia.
Tällaiset kuulumiset, kaunis aamu Hailuodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti