Puun ympärillä oli kova ilmaliikenne aurinkoisena juhannusaattona. Istuttiin seinustalla katselemassa ja kuuntelemassa pienten propelien ääniä. - Kimalainen on hyvin kiireissään kukissa, se ei jää odottelemaan ja poseeraamaan kuvanottoa varten.
- Kimalaisilla on pesiä monessa kohden tässä rakennuksessa, sanoi isäntä, entinen mehiläistarhaaja.
- Mistä tiedät, kysyin ja hämmästyin aikalailla. Arvelin, että heitti noin vain arvelunsa pesäpaikoista.
- No, näkeehän sen kun katsoo! Tuossakin kimalainen kävelee listan reunaa pesälleen, osoitti tietäjä.
Rupesin tarkkailemaan. Tosiaan! Kimalaisia kulki seinällä, hyvin lujaa juoksivat lautaa ylöspäin ja katosivat nopeasti ylös seinän ja katon välistä. Niin nopeasti menivät ja niin pieniä ovat, ettei niistä kunnon kuvaa saanut. Minun taidoillani ja välineilläni siis. Sitäpaitsi tausta on vaikea: kirkkaassa auringonpaisteessa räystään varjossa piipertävää pikkuista ei saa kovin hyvin esille. Jännää puuhaa!
-Pörriäistietäjä rupesi muistelemaan, kuinka poikasena kotona Vihannissa tutkittiin kimalaisia. Heinäniityllä kimalaispesät tulivat näkyville kun heinä oli kaadettu. Kimalaiset tekevät pesänsä vaikkapa hiirenpesiin tai myyrän koloihin. Näitä pesiä hän oli poikasena ottanut johonkin ämpäriin
tai muuhun astiaan. Itse kimalaiset oli pyydystetty tulitikkuaskeihin.
Sitten saalis oli viety kotipihaan ja siellä rakennettu uusi asuinsija kimalaisille; kukkaruukun alle. Saviruukku nurin pihalle, alle se pesäaines, heinäntohjoa ja mitä siinä nyt oli. Kimalaiset oli menneet hyvin mielellään ruukunalus-kotiin, kun siinä oli entiset tutut sisustukset ja hajut. Kukkapurkin pohjarei'istä olivat sitten kulkeneet ja pörränneet ulos ja sisään.Tunteja oli kulunut niitä tarkkaillessa!
Kertomusta kuunnellessa muistui mieleen se, kuinka tämä isäntä joskus lasten pieninä ollessa näytti
heille havainnollsesti, missä on kimalaisen pesä. -Yhdessä kaivoivat myyränkoloa auki metritolkulla!
Kuulemma kimalainen voi pitkän matkan kävellä "kuormansa" kanssa pimeässä tunnelissa pesäänsä.
Koetin etsiä kuvaan kimalaista, jolla olisi siitepölypatit jaloissaan. En hoksannut sellaisia. Pörriäistietäjä sanoi, että niillä on työnjako, mitä milloinkin pesään tuodaan; mettä, siitepölyä jne.
Kertoi, että ainakin mehiläispesistä sadepäivien jälkeen lähtevät siitepölynhakijat ensimmäisinä liikkeelle. Muisteli, kuinka Juupajoen Salokunnassa mehiläisiä tuli pesiin "yhtenä lauttana", suuaukon laudalla niitä käveli samaan aikaan kymmenittäin, jalkojen vasut täynnä siitepölyä. Ja kuumina kausina vedenhakija-mehiläiset laskeutuivat Melliselän rantahiekalle vettä ottamaan.
- Ehkäpä nyt ovat liikkeellä meden hakijat, arveltiin kun ei pallojalkoja havaittu liikenteessä.
Kimalaiset ovat hyviä pölyttäjiä. Suomessa lienee kymmeniä kimalaislajikkeita. Tavallisimmat ovat kontukimalaiset, joita näissä kuvissakin häärii. Pörriäistietäjä sanoi poikasena tarkkailleensa myös kivikkokimalaisia; punertava pörröinen takamus pitkällä roikkuu, - ja vihaisempia olivat olleet, sanoi.
Istuin vähän aikaa omenapuun juurella ja otin videokuvaa lentotoiminnasta. Vähän siinä kuuluu ääniäkin. http://youtu.be/rkO5sW9Xf00
Mielenkiintoista tietoa kimalaisista, kiitos.
VastaaPoistaTeille taitaa tulla hyvä omenasato kun puu noin kukkii ja kimalaiset pölyttää.
Mukavaa juhannusta