Ei tule kesää!

Oikeastaan ei ole vielä kesän aikakaan, mutta pitkän talven jälkeen sitä odottaa kiivaasti. Liiankin aikaisin. Kylvää kukansiemenet ihan ennen aikojaan; venyvät valon puutteessa pitkiksi ja honteloiksi. Kokeilee kevätasusteita ja palelluttaa niskansa jumiin. Kuljeskelee avopäin ja kaula paljaana tuulessa; palkitaan kurkkukivulla. Ja sitä rataa.

Tosi on, että tänä keväänä kesän tulo on hidastellut ja pysähdellyt, vaikka huhtikuun lopussa ollaan. Öisin on pakkasta, aamulla hanki kantaa, iltapäivällä voi upottaa. Maisema ei paljoa erotu keskitalvesta, vaikka vappu on muutaman päivän päästä.

Kuvat eivät juuri eroa keskitalvella otetuista. Valoa on enemmän ja puiden juurilla pieniä pälviä.

Mieli tavoittelee jo kesän tunnelmaa; mitä ihmettä, onko siinä pälvessä käärme?!
Ei toki, koivun juuri vain hietikon pinnalla.

Muurahaispesä oli herännyt täyteen tohinaan.

Nämä kuvat otin eilen 25.4.2017.

Tänään 26.4. tunnelma olikin toinen. Pohjoistuuli pelmusi pihapuissa ja lunta tuprusi:

Merimaisema oli kokenut totaalisen sävynmuutoksen:

Ei edes sen vertaa näkyvyyttä, että olisi voinut tarkistaa, onko horisontti suorassa....

Rannan leppä olisi valmiudessa kukkimaan, mutta! Siitepöly ei lennä.

Vanha pihalato sai räntää silmilleen, kosteus tummensi hirret. Meidän pihalle 'osuu' harvoin pohjoistuuli, koska se tulee saaren takaa eikä mereltä. Nyt kuitenkin on ollut sellainen myräkkä että latokin sai lumipesun. Linnunpänttö odottelee asukkejaan.

Sanotaan, että puissa etelänpuoleiset oksat ovat tiheämmät ja tuuheammat. Tämä kuva todistaa sen; harvaoksainen pohjoispuoli koki tänään tosi piiskauksen.

Tässä myös vapaa asunto. Tulis vaan kesä ja - kärpäset, että olisi pikkulinnuille syötävää.