Myrsky ja päivänpaiste

Koulun lukukirjassa oli satu Myrsky ja Päivänpaiste. Siinä nämä kaksi mittelivät voimiaan, kumpi saisi talvipalttoon riisutuksi mummolta...

Eilinen tiistai, 11.4. ja tämä päivä keskiviikko 12.4. muodostuivat samanlaiseksi taistelupariksi.

Eilisen lumimyrskystä on pari videota, ne kertovat tunnelman.

Lämpötila oli nollan vaiheilla, tuuli jotain 18m/s. Jossakin satoi lunta tosi paljon, Hailuodossa ei ihan kymmentä senttiä.

Viime yö oli wanhan kansan ajanlaskussa ensimmäinen "suviyö", ensimmäinen kolmesta ennen Tiburtuksen päivää 14.4. Muistelen, ettei olisi saanut olla pakkasta näinä öinä, pakkanen antaisi huonon enteen tulevalle kesälle.
No, pakkasta kuitenkin oli. Aamu valkeni varhain, tai ei oikeastaan pimentynytkään kokonaan; täydenkuun aikaa. Todella häikäisevän kirkas aamu ja päivä. Uusi lumi hohteli ja huhtikuun aurinko paistaa jo pitkän päivän ja korkealta.

Kesä on silti kaukana; pihalla aurausmerkit sojottavat paikoillaan kinoksessa.

Kevättä on jo "ilmassa", myös eläinkunnassa.

Fasaaniherra tepasteli sembramännyn juurella.

Rouvansa/morsiamensa ujosteli heinikon suojassa.

 

Viimekesäiseen orvokkiruukkuun oli ilmestynyt uusia taimia. Liikuttavasti ne sojottelevat hentoja varsiaan kohti valoa.

Valoa kaipaavat myös päivänsinin taimet. Siellä on hanki ikkunan takana, menee aikaa ennenkuin pihalle pääsevät.
Kukantaimien kanssa on oma taistelunsa; ei saisi kylvää liian aikaisin, etteivät veny liian honteloiksi. Joskus on ihan huvittanut oma touhu taimikasvatuksen kanssa. Pihalle karaistumaan aurinkoon suojaiseen paikkaan, kohta takaisin sisälle, jos tuulee hirveästi tai muu uhka ilmaantuu. Siinä on passaamista ja hyppyyttämistä edestakaisin. (Joskus "muinoin" kasvatin myös tomaatin taimia; helmikuussa itämään uuninpankolle, sitten pikkiriikkisten taimien uudelleen istutusta ja niin edelleen...hohoijaa sitä touhua)

Jätin muutaman viimekesäisen pelargonian isoksi, en leikannut keväällä. Eteisessä on kukkalamppu, siitä annettiin kukille valoa pimeimmän talven aikana. Kukkaan puhkesi jo, mutta hontelonpuoleinen on...!

Lapsena ihailin aina naapurin emäntien isoja pelakuita; pienen pensaan kokoisia. Niitä ei leikattu, vaan vietiin viileään navettaan talveksi. Emännät sitten navettatöidensä lomassa tarkastelivat kukkasiaan läävän ikkunoilla; silloin tällöin pistivät tilkan vettä juurelle. Sitten maaliskuussa toivat pelakuut sisälle ja uuteen multaan, mutta eivät juuri leikellet tai lyhennelleet kasvejaan.

Lohenpunainen, valkoinen, kirkkaan punainen, tällaisia pelakuita maalaisemännillä röyhysi kamareissa ikkunan täydeltä. Erikoisesti arvostettiin "perhospelakuuta", oliko se sama kuin "pettyyni", en osaa sanoa.

 Kukkalampusta kai innostui viimekesäinen pihakrysanteemi, syksyllä eteisen penkille nostettu. Kukkia kehittelee, mutta ei oikein muotovalioita...

Viherkasveilla ei ole odotusta, että ulos pääsisivät. Mutta valosta nekin tykkäävät. Vanha posliinikukka on kotiutunut eteiseen; muutaman nupun huomasin jo olevan kehittymässä.
 How long can a houseplant can live? Voiko huonekasvi elää 50 vuotta?

Päivänpaiste voittaa aikanaan tämänkin kamppailun, juuri niinkuin siinä vanhassa sadussa.