Koteja linnuille/elämää pöllön ehdoilla

Mietin tässä, milloin linnunpöntöt tulivat elämääni. Lapsuudenkodissani ja lähipiirissäni ei sellaisten tekoa harrastettu.

Ensimmäinen mieleenjäänyt pönttöoperaatio toteutettiin, kun ostimme vanhan omakotitalon Pattijoen kirkonkylästä. Oli 1970-luvun alkuvuodet. Toukokuun alussa muutimme Raahesta, kerrostalosta.
Juuri muuttopäivinä isäntä havaitsi, että kottaraisia lenteli paljon ympäristössä.
Vanhan talon liiteristä löytyi senverran lautaa ja losoa, että niistä äkkiä pöntön rakenteli. Pihalla oli suuri mänty. Siinä hyvä pöntön paikka, mutta kerrostalosta tulijalla ei ollut tikkaita. Rakenneltiin vaarallinen koroke puun juurelle; pöytä, peltitynnyri ja lopuksi jakkara. Näitten avulla pönttö petäjän runkoon.
Seuraavana aamuna kottaraiset tärisyttelivät siipiään pönttöpuun oksilla ja kantovat pehmikkeitä juuri valitsemaansa kotiin.
- Siellä viedään kalusteita asuntoon, totesi isä parivuotiaalle esikoiselleen. Lapsi hyväksyi selityksen.
-Kottan-hainen, määritteli.

Vuosikymmenien aikana meillä lienee valmistunut satoja pönttöjä, erilaisia, erikokoisia.

Pönttojä on ollut pihoilla yksin ja ryhminä odottelemassa sijoituspaikkoja. Tässä pieni lintu on istahtanut testaamaan asuntoa. Liian iso reikä, ei käy.

Isoreikäinen pönttö sopii telkälle, niinpä asumus köytettiin mökillä rantakoivuun. Pitkään luultiin, ettei se kelpaa telkälle, mutta sitten katsottiin tarkemmin. Untuvaista töhnää pursuu raoista; on siellä asukkaat. Ruvettiin kulkemaan sisälle mökkiin takakautta seinänviertä ettei häiriinny. Muutaman kerran havaittiinkin sen lähtö; lähti tosiaan kuin "telkkä pöntöstä". Tuli hetken päästä siivet viheltäen ja paukahti suoraan tupaansa.

Joskus ostettiinkin pönttöjä. Nämä muotovaliot löytyivät Linnapuodista Iin Kärkkäiseltä. Siellä Ammattiopisto Luovin oppilaat harjoittelevat kaupanpitoa. Tavara tulee Suomen vankiloista. Näissä pöntöissä on katon takareuna muotoiltu hyvin puunrunkoon sopivaksi. Reiät on suojattu metallilevyillä. Näitä suojalevyjä saimme tilatuksi myös irrallaan Linnapuodin kautta.

Telkälle vietiin asunto myös mökkirannan pikkusaareen. Veneellä piti mennä.

Tämä saaripahanen olisi joutsenen turvallinen pesäpaikka, sinne ei pääsisi kettu. Järven vedenkorkeus vaihtelee keväällä sen verran, että saari toisinaan peittyy. Ei käy joutsenelle sitä syystä.

Tämä kerrostalopönttö sai paikan puuvajan katolla. Muutamat linnut ovat kyllä niin äkäisiä reviireistään, ettei ne siedä muita pesiviä lähellä.

Tornitalon arkkitehtuuria.

Pääskysille on laitettu monenlaista asuinpaikkaa. Lautoja räystäiden alle, puisia pikkuasuntoja. Joskus ostettiin jonkun ideoimia betonisia pääskysenpesiä. Nättejä ne ovat ja aidon savipesän näköisiä, mutta pääskyt eivät koskaan ole niissä pesineet. Ei kelpaa.
Yhtenä kesänä tikka hävitti pääskysen muurauspesän monta kertaa. Seuraavana keväänä pönkäsimme maakellarin oven auki; olkaa hyvät ja pesikää täällä, pääskyt. Sehän kelpasi, syyskesällä lintuperhe keskustella kirskahteli kellarin perimmässä huoneessa. Ahdasta näytti lopulta tulleen.

Betonipesä, pääskyset eivät hyväksy. Varpunen saattaa talvella yöpyä, ei muuta käyttöä.

Tämän pöntön asukkaat saivat välillä tutkia tynnyrisaunan savuja. Eivät säikkyneet saunojia.

Tällainen pönttökaunotar löytyi Hailuodosta. Saneerattiin uudella reikälevyllä ja laitettiin ladon seinään. Kyllä silmä lepää ladon yksinkertaisessa rakenteessa!

Tämäkin on pönttö, tarkoitettu "hörhöläisille" niinkuin Pohjanmaalla sanotaan. Pölkyssä porattuja reikiä, se on siinä! Herhiläiset ovat hyviä marjapensaiden pölyttäjiä, siksi niitä koetetaan houkutella tontille.
Tiaisia 4 lajia, kivitasku, västäräkki, kirjosoeppo, leppälintu, telkkä, kottarainen, tervapääsky, haarapääsky, räystäspääsky, hamaasieppo, käenpiika....Tässä pönttöjen ja lautojen asukkaita. Kottaraisia on parissakin asuinpaikassa ollut toistakymmentä pesuetta samana kesänä.

Mutta. Pöllöistähän tämä postaus sai varsinaisen kimmokkeen.
Helmipöllöön tutustuimme jo Juupajoen Salokunnassa, siellä se ilmaantui asukkaaksi kottaraispönttöön talon päädyssä harjan alapuolella. Pimeänä iltan kevättalvella lapsi tuli vessasta säikähtäneenä.
-Pihalla ulisee ambulanssi!
Helmipöllöhön se pulisi tuuletusventtiilin päällä.
Kesällä poikaspallerot torkkuivat pihakoivujen oksilla. Noin 25 vuotta vanha kuva pöllönpoikasten päiväunista. Alkukesä on; voikukka kukkii. Enpä saanut kuvankäsittelylläkään esille poikasen naamaa.

Nyt täällä Hailuodossa maaliskuun helmi-maaliskuun vaihteessa isäntä tuli ulkoa.
-Käyhän sinäkin kuuntelemassa, tien takana huhuilee helmipöllö.

Seuraavana aamuna pöntönrakentaja olikin sitten jo romisemassa vanhassa navetassa pöntön teossa.

Pitkät tikkaat nuottatuvan seinälle ja pönttö niin ylös kuin mahdollista!

Sitten ruvettiin iltaisin kuuntelemaan. Hengittämättä seisoskeltiin hämärissä. Meni pari päivää.
Huhuilu rupesi kuulumaan lähempää; jopa kun ulko-oven aukaisi, pulina kuului.

Järjestettiin vaanintapaikat saunan terassille varjoon. Missä se on? Onko löytänyt tarjotun asunnon?

Illan pimetessä mentiin kätköpaikkaan hyvissä ajoin. Siellä näkyy nuottatuvan pääty. Ollaan hiljaa.

Ilta pimenee Nyt kuuluu! Missä se on? Onko katolla, pöntön päällä? Lähellä se on.

On se! Löysi helmipöllö meille. Ihmeellisesti laulaa ja kujertaa asumuksessaan, emännälleen kertoo tunnustuksiaan.
Eikö se vedä henkeä välillä; samaa lirutusta minuutteja yhteen soittoon.

Me asetimme itsellemme välittömästi ulkonaliikkumiskiellon pihalla. Ei iltaisin pihavaloja, ei meteliä kartanolla. Eikä sisälläkään räikeitä valoja nuottatuvalle päin. Ei häiritä viehkeää uutta asukasta.

Poika Helsingistä oli Lappiin menossa ja poikkesi yönseudun meillä. Vähän kummasteli hämärää hapuilua huoneissa.
- Te elätte pöllön ehdoilla, sanoi.

Pisti sentään kännykän oven raosta ulos ja otti pöllön soidinääntä talteen.