Tänään ilmaantui vihdoin aurinko tälle rannalle. Ja entisellään oli kirkkautensa, aivan sen häikäisyn oli unohtanut. Mennikäiset siristelivät silmiään luolansa ovella.
Ulkona pitikin olla koko päivän, niin harvinaista herkkua sai maistella ja talven nahistamassa hipiässään tuntea.
Sukset kaadettiin äkkiä saunan terassilta ja ei kun metsään! Saivat aurinoa nekin, sukset. Hanki oli kovaa. Pitkät lämpimät säät ja vesipitoiset sateet olivat tiivistäneet lumikerroksen ja pikkupakkanen yöaikaan vielä kovettanut pinnan! Mahtavasti ulisee jäisellä ladulla ja hangella Mehtä-Kärkiset.
Pohjan kuviointi kai sitä ääntä pitää. Pitää hyvin, mutta lipsahtavat herkästi eteenpäin, pois hiihtäjän alta. Sekin koettiin ja tunnettiin kipeästikin takalistossa.
Kotkan pesä oli paikallaan ja lumi sulanut päältä. Asukkaista ei saatu vielä havaintoa.
Hanki kesti kävelläkin, parhaiten aukealla ja rannalla. Meri on jäässä, mutta lumet huvenneet. Vähän näkyi jääkasautumia karikoilla. Tässä zoomatussa kuvassa ne näyttää todellisia korkeammilta.
Paparazzi näkyy näpänneen kuvan, tutustuin rannan maastoihin noin 200 metrin päässä. Parhaiten onnistuukin kuvat näillä vuosilustoilla kun kuvataan mahdollisimman kaukaa ja takaapäin.
Ilma oli mitä ihanin. Niin kirkas ja säkenöivä!
Mitenkäs sitä lauletaankaan: "Terve päivä Pohjolahan, terve Suomehen suvinen aika...!"
On tämä rakas kotimaa vaan melkoisen pitkä! Työ siellä pohjoisessa hiihdätte ja myö tällä etelässä jo kohta haravoidaan pihoja ;)
VastaaPoistaKahden viikon kuluttua on pääsiäinen ja meillä toiveissa veneen laskukuntoon laitto ja vesillelasku. Meri on ollut jo toista viikkoa jäistä vapaa, joten vesille veneilijän mieli :) Aurinkoista loppuviikkoa teille sinne Hailuotoon!