Tervetuloa, telkkä!

Lintujen kevätmuuttoa seurataan. Jo maaliskuun alusta alettiin kuulostella, kuuluisiko helmipöllön huhuilua. Monena iltana seisoskeltiin metsäpolulla ja pihan laitamilla.
 Ei saatu varmoja havaintoja, kova tuulikin häiritsi kuuluvuutta.
Edellisinä keväinä helmari on ilmaantunut iloksemme 3-6. maaliskuuta. Nyt ollaan jo kuun puolivälissä....Onkohan pöllökanta vähissä vai mikä.

Tosin huuhkaja huhuilee lähistöllä. Jopa niin lähellä, että yöllä sen äänen kuulee vessan venttiilin kautta. Olisiko siinä syy helmipöllön poissaoloon?

Saattaapa mennä niin, että viimekeväinen soidinriemu jää kuulematta. Siitä on kertomus viime keväältä.
 Helmipöllön konsertissa

Valitettavasti linkitettynä nuo pöllön lauluvideot eivät suostu toimimaan, laitoin ne tähän...

Helmipöllöjen kujerrus taitaa jäädä tallenteiden varaan.....

No, ruvettiin varustamaan telkänpönttöä. Navetan eteisessä on haapapölkkyjä, jokunen valmiiksi koverrettukin.

Pohja, katto ja lentoaukko! Jokunen päivä siinä askarrellessa meni.

Pönttö jo pulkassa. Narulla kiinni ettei pyörähdä hankeen matkalla.

Katolle naulattiin lisälipaksi vanhaa kattolautaa; taisi olla sitä kuuluisaa tuppeen sahattua.

Ja sitten taipaleelle!

 Metsätaipaleella ei ollut tuulesta tietoakaan, kuuma taisi veturille tulla.

Mutta meren rannassa tuuli hirveästi. Eteläinen ilman-ala uhkui synkeänä.

Kyllähän siinä "joka kynsi kylmeni", ennenkuin painava haapapönttö oli koivuun hinattu ja kiinni sidottu. Korkean jäävuoren päältä kun pöntön laittoi, ei tarvinnut puuhun kiivetä. Kunhan jäät sulavat, nähdään, mihin korkeuteen pesälaitos tuli.

Vaikka oli pari astetta lämmintä, täytyi huppukin virittää pään suojaksi. Tuuli sai tuntumaan, että on ihan navakka pakkanen.
Sinne jäi jylisevään tuuleen uusi lintukoti odottamaan asukkaitaan.

Helmipöllön konsertissa

On tässä katseltu kalenteria, että milloinkas se helmipöllö ilmaantui viime keväänä. Viime keväänä laulu alkoi raikua nuottatuvan pöntöllä maaliskuussa. Tarkemmin sanottuna äänihavainto kuultiin lähialueelta 6.p. illalla. Seuraavana aamuna isäntä kapisteli kiireimmän kaupalla pöntön kasaan ja kiinnitti sen nuottatuvan päätyyn. Ja 9:n päivän iltana pöllöherra valtasi asunnon ja aloitti kutsuvan pulinan. Kiihkein luritus kuultiin ennen puolta kuuta, ja 14.3. arveltiin puolison saapuneen pesälle. Sen jälkeen laulu lakkasi. Mitäpä sitä turhaan, kun oli jo kaveri saatu....

Tänä keväänä ensimmäinen äänihavainto kuultiin 3.3. Aikataulu on melko täsmällinen. Ymmärtääksemme pöllö on vielä sinkkuna, joutuu tuntikaudet lähettelemään deittiviestejä. Pitkiä monen minuutin oodeja ei ole vielä kuultu. Availee ääntään.
Viime keväänä en saanut helmipöllön ääntä taltioitua. Nyt suunnittelin yritystä siihen suuntaan.

Katselin paikkoja äänitys-studiolleni. Josko avaisi ladon oven ja sen suojassa vaanisi. Pönttö näkyy taustalla nuottatuvan päädyssä ylhäällä. Mutta jos pöllö huhuilee pöntön aukolla, eikö ääni parhaiten kuulu suoraan edestä?

Hylkäsin ladon edustan. Entä jos piiloutuisin keinun taakse pienten kuusten kätköön? Menisi hyvissä ajoin. Pitäisi pukeutua vahvasti, että tarkenisi tuntikausia vaania.

Suunnittelin äänen vahvistusta. Täällä on illallakin paljon liikennettä kun jäätie on auki, eikä tarvitse lautta-aikataulujen mukaan liikkua. Että miten liikenteen äänet ja tuulen huminan saisi vaimennetuksi. Nastarenkaiden parkuna kuuluu sulalta asfaltilta kauas. Lisäksi etelästä Oulunsaloon tulevat lentokoneet kaartavat juuri tässä Santosen edustalla kohti kenttää, vain noin puolen kilometrin korkeudessa.

Rupesin rakentamaan äänen vahvistajaa ja hälyn estäjää.

Muoviämpäristä nirhattiin pohja pois. Lisäksi tein saman jutun isolle muoviruukulle, teippasin ne peräkkäin. Muistelin, että pöllön silmät näkevät yössäkin. Sen vuoksi peitin putken tummalla t-paidalla.
Vein rakennelman männyn oksaan.

Äänitys-studio. Varsinainen innovaatio. Jouduin lopulta asettamaan bongaajan tuolin kuusipusikon eteen; ei saanut ämpäri-ruukkuputkea kiinni hentoihin kuusenoksiin.

No niin! Sitten odottamaan illan hämärtymistä.

Kuu nousi.

Piha hämärtyi. Hiivin vaanimispaikkaan. Istuin tuoliin. Huomasin heti virheen; putki on liian korkealla. Joutuisi aina nousemaan seisaalleen, kun veisi kameran putken suulle. Ja mikä rutina siitä syntyisi, männyn kuivat oksat paukkuisivat poikki.
Rupesin kiireesti säätämään putkea alemmas, alemman oksan varaan. Vaikea oli saada hökötys pysymään oksalla. Paita tarttuili oksiin ja yritteli kuoriutua pois ämpärin päältä; olisi kannattanut kiinnittää vaate jotenkin. Samalla kuulin jo kauempaa helmipöllön äänen. Kiirettä piti ja hikeä pukkasi paksuissa palttoissa.

Pian pöllö kuitenkin aloitti laulunsa pöntöllä. Ehkä odotteli, että eukko saa värkkinsä asentoon. Toista tuntia istuin konsertissa, se jatkui ilman väliaikaa. Rupesi tekemään mieli jo päästä lämpiöön virvokkeille.
Varsinaista pitkää luritusta ei kuulunut. Menen tänään uudelleen, jospa värssyt jatkuisivat ja kutsun teho paranisi.

Tällä "videolla" ei ole ollenkaan kuvaa; pimeää oli. Siis vein vain pikku-Canonin ämpäriputken aukolle ja painoin videonappia. Tällaista kuului.

Tänään 17.3.2016 helmipöllö lauloi kiihkeintä soidinlauluaan. Koetin sukkasillaan hiipiä studioon ja tallentaa katkeamattoman pulinan. On melko kova tuuli, siitä aiheutui hälyä. Luulen, että pöllö laulaa pöntön sisällä armaalleen, sillä toissailtana kutsulaulu oli voimakkkaampaa kuin tämäniltainen laulu.

Koteja linnuille/elämää pöllön ehdoilla

Mietin tässä, milloin linnunpöntöt tulivat elämääni. Lapsuudenkodissani ja lähipiirissäni ei sellaisten tekoa harrastettu.

Ensimmäinen mieleenjäänyt pönttöoperaatio toteutettiin, kun ostimme vanhan omakotitalon Pattijoen kirkonkylästä. Oli 1970-luvun alkuvuodet. Toukokuun alussa muutimme Raahesta, kerrostalosta.
Juuri muuttopäivinä isäntä havaitsi, että kottaraisia lenteli paljon ympäristössä.
Vanhan talon liiteristä löytyi senverran lautaa ja losoa, että niistä äkkiä pöntön rakenteli. Pihalla oli suuri mänty. Siinä hyvä pöntön paikka, mutta kerrostalosta tulijalla ei ollut tikkaita. Rakenneltiin vaarallinen koroke puun juurelle; pöytä, peltitynnyri ja lopuksi jakkara. Näitten avulla pönttö petäjän runkoon.
Seuraavana aamuna kottaraiset tärisyttelivät siipiään pönttöpuun oksilla ja kantovat pehmikkeitä juuri valitsemaansa kotiin.
- Siellä viedään kalusteita asuntoon, totesi isä parivuotiaalle esikoiselleen. Lapsi hyväksyi selityksen.
-Kottan-hainen, määritteli.

Vuosikymmenien aikana meillä lienee valmistunut satoja pönttöjä, erilaisia, erikokoisia.

Pönttojä on ollut pihoilla yksin ja ryhminä odottelemassa sijoituspaikkoja. Tässä pieni lintu on istahtanut testaamaan asuntoa. Liian iso reikä, ei käy.

Isoreikäinen pönttö sopii telkälle, niinpä asumus köytettiin mökillä rantakoivuun. Pitkään luultiin, ettei se kelpaa telkälle, mutta sitten katsottiin tarkemmin. Untuvaista töhnää pursuu raoista; on siellä asukkaat. Ruvettiin kulkemaan sisälle mökkiin takakautta seinänviertä ettei häiriinny. Muutaman kerran havaittiinkin sen lähtö; lähti tosiaan kuin "telkkä pöntöstä". Tuli hetken päästä siivet viheltäen ja paukahti suoraan tupaansa.

Joskus ostettiinkin pönttöjä. Nämä muotovaliot löytyivät Linnapuodista Iin Kärkkäiseltä. Siellä Ammattiopisto Luovin oppilaat harjoittelevat kaupanpitoa. Tavara tulee Suomen vankiloista. Näissä pöntöissä on katon takareuna muotoiltu hyvin puunrunkoon sopivaksi. Reiät on suojattu metallilevyillä. Näitä suojalevyjä saimme tilatuksi myös irrallaan Linnapuodin kautta.

Telkälle vietiin asunto myös mökkirannan pikkusaareen. Veneellä piti mennä.

Tämä saaripahanen olisi joutsenen turvallinen pesäpaikka, sinne ei pääsisi kettu. Järven vedenkorkeus vaihtelee keväällä sen verran, että saari toisinaan peittyy. Ei käy joutsenelle sitä syystä.

Tämä kerrostalopönttö sai paikan puuvajan katolla. Muutamat linnut ovat kyllä niin äkäisiä reviireistään, ettei ne siedä muita pesiviä lähellä.

Tornitalon arkkitehtuuria.

Pääskysille on laitettu monenlaista asuinpaikkaa. Lautoja räystäiden alle, puisia pikkuasuntoja. Joskus ostettiin jonkun ideoimia betonisia pääskysenpesiä. Nättejä ne ovat ja aidon savipesän näköisiä, mutta pääskyt eivät koskaan ole niissä pesineet. Ei kelpaa.
Yhtenä kesänä tikka hävitti pääskysen muurauspesän monta kertaa. Seuraavana keväänä pönkäsimme maakellarin oven auki; olkaa hyvät ja pesikää täällä, pääskyt. Sehän kelpasi, syyskesällä lintuperhe keskustella kirskahteli kellarin perimmässä huoneessa. Ahdasta näytti lopulta tulleen.

Betonipesä, pääskyset eivät hyväksy. Varpunen saattaa talvella yöpyä, ei muuta käyttöä.

Tämän pöntön asukkaat saivat välillä tutkia tynnyrisaunan savuja. Eivät säikkyneet saunojia.

Tällainen pönttökaunotar löytyi Hailuodosta. Saneerattiin uudella reikälevyllä ja laitettiin ladon seinään. Kyllä silmä lepää ladon yksinkertaisessa rakenteessa!

Tämäkin on pönttö, tarkoitettu "hörhöläisille" niinkuin Pohjanmaalla sanotaan. Pölkyssä porattuja reikiä, se on siinä! Herhiläiset ovat hyviä marjapensaiden pölyttäjiä, siksi niitä koetetaan houkutella tontille.
Tiaisia 4 lajia, kivitasku, västäräkki, kirjosoeppo, leppälintu, telkkä, kottarainen, tervapääsky, haarapääsky, räystäspääsky, hamaasieppo, käenpiika....Tässä pönttöjen ja lautojen asukkaita. Kottaraisia on parissakin asuinpaikassa ollut toistakymmentä pesuetta samana kesänä.

Mutta. Pöllöistähän tämä postaus sai varsinaisen kimmokkeen.
Helmipöllöön tutustuimme jo Juupajoen Salokunnassa, siellä se ilmaantui asukkaaksi kottaraispönttöön talon päädyssä harjan alapuolella. Pimeänä iltan kevättalvella lapsi tuli vessasta säikähtäneenä.
-Pihalla ulisee ambulanssi!
Helmipöllöhön se pulisi tuuletusventtiilin päällä.
Kesällä poikaspallerot torkkuivat pihakoivujen oksilla. Noin 25 vuotta vanha kuva pöllönpoikasten päiväunista. Alkukesä on; voikukka kukkii. Enpä saanut kuvankäsittelylläkään esille poikasen naamaa.

Nyt täällä Hailuodossa maaliskuun helmi-maaliskuun vaihteessa isäntä tuli ulkoa.
-Käyhän sinäkin kuuntelemassa, tien takana huhuilee helmipöllö.

Seuraavana aamuna pöntönrakentaja olikin sitten jo romisemassa vanhassa navetassa pöntön teossa.

Pitkät tikkaat nuottatuvan seinälle ja pönttö niin ylös kuin mahdollista!

Sitten ruvettiin iltaisin kuuntelemaan. Hengittämättä seisoskeltiin hämärissä. Meni pari päivää.
Huhuilu rupesi kuulumaan lähempää; jopa kun ulko-oven aukaisi, pulina kuului.

Järjestettiin vaanintapaikat saunan terassille varjoon. Missä se on? Onko löytänyt tarjotun asunnon?

Illan pimetessä mentiin kätköpaikkaan hyvissä ajoin. Siellä näkyy nuottatuvan pääty. Ollaan hiljaa.

Ilta pimenee Nyt kuuluu! Missä se on? Onko katolla, pöntön päällä? Lähellä se on.

On se! Löysi helmipöllö meille. Ihmeellisesti laulaa ja kujertaa asumuksessaan, emännälleen kertoo tunnustuksiaan.
Eikö se vedä henkeä välillä; samaa lirutusta minuutteja yhteen soittoon.

Me asetimme itsellemme välittömästi ulkonaliikkumiskiellon pihalla. Ei iltaisin pihavaloja, ei meteliä kartanolla. Eikä sisälläkään räikeitä valoja nuottatuvalle päin. Ei häiritä viehkeää uutta asukasta.

Poika Helsingistä oli Lappiin menossa ja poikkesi yönseudun meillä. Vähän kummasteli hämärää hapuilua huoneissa.
- Te elätte pöllön ehdoilla, sanoi.

Pisti sentään kännykän oven raosta ulos ja otti pöllön soidinääntä talteen.