Helmipöllön konsertissa

On tässä katseltu kalenteria, että milloinkas se helmipöllö ilmaantui viime keväänä. Viime keväänä laulu alkoi raikua nuottatuvan pöntöllä maaliskuussa. Tarkemmin sanottuna äänihavainto kuultiin lähialueelta 6.p. illalla. Seuraavana aamuna isäntä kapisteli kiireimmän kaupalla pöntön kasaan ja kiinnitti sen nuottatuvan päätyyn. Ja 9:n päivän iltana pöllöherra valtasi asunnon ja aloitti kutsuvan pulinan. Kiihkein luritus kuultiin ennen puolta kuuta, ja 14.3. arveltiin puolison saapuneen pesälle. Sen jälkeen laulu lakkasi. Mitäpä sitä turhaan, kun oli jo kaveri saatu....

Tänä keväänä ensimmäinen äänihavainto kuultiin 3.3. Aikataulu on melko täsmällinen. Ymmärtääksemme pöllö on vielä sinkkuna, joutuu tuntikaudet lähettelemään deittiviestejä. Pitkiä monen minuutin oodeja ei ole vielä kuultu. Availee ääntään.
Viime keväänä en saanut helmipöllön ääntä taltioitua. Nyt suunnittelin yritystä siihen suuntaan.

Katselin paikkoja äänitys-studiolleni. Josko avaisi ladon oven ja sen suojassa vaanisi. Pönttö näkyy taustalla nuottatuvan päädyssä ylhäällä. Mutta jos pöllö huhuilee pöntön aukolla, eikö ääni parhaiten kuulu suoraan edestä?

Hylkäsin ladon edustan. Entä jos piiloutuisin keinun taakse pienten kuusten kätköön? Menisi hyvissä ajoin. Pitäisi pukeutua vahvasti, että tarkenisi tuntikausia vaania.

Suunnittelin äänen vahvistusta. Täällä on illallakin paljon liikennettä kun jäätie on auki, eikä tarvitse lautta-aikataulujen mukaan liikkua. Että miten liikenteen äänet ja tuulen huminan saisi vaimennetuksi. Nastarenkaiden parkuna kuuluu sulalta asfaltilta kauas. Lisäksi etelästä Oulunsaloon tulevat lentokoneet kaartavat juuri tässä Santosen edustalla kohti kenttää, vain noin puolen kilometrin korkeudessa.

Rupesin rakentamaan äänen vahvistajaa ja hälyn estäjää.

Muoviämpäristä nirhattiin pohja pois. Lisäksi tein saman jutun isolle muoviruukulle, teippasin ne peräkkäin. Muistelin, että pöllön silmät näkevät yössäkin. Sen vuoksi peitin putken tummalla t-paidalla.
Vein rakennelman männyn oksaan.

Äänitys-studio. Varsinainen innovaatio. Jouduin lopulta asettamaan bongaajan tuolin kuusipusikon eteen; ei saanut ämpäri-ruukkuputkea kiinni hentoihin kuusenoksiin.

No niin! Sitten odottamaan illan hämärtymistä.

Kuu nousi.

Piha hämärtyi. Hiivin vaanimispaikkaan. Istuin tuoliin. Huomasin heti virheen; putki on liian korkealla. Joutuisi aina nousemaan seisaalleen, kun veisi kameran putken suulle. Ja mikä rutina siitä syntyisi, männyn kuivat oksat paukkuisivat poikki.
Rupesin kiireesti säätämään putkea alemmas, alemman oksan varaan. Vaikea oli saada hökötys pysymään oksalla. Paita tarttuili oksiin ja yritteli kuoriutua pois ämpärin päältä; olisi kannattanut kiinnittää vaate jotenkin. Samalla kuulin jo kauempaa helmipöllön äänen. Kiirettä piti ja hikeä pukkasi paksuissa palttoissa.

Pian pöllö kuitenkin aloitti laulunsa pöntöllä. Ehkä odotteli, että eukko saa värkkinsä asentoon. Toista tuntia istuin konsertissa, se jatkui ilman väliaikaa. Rupesi tekemään mieli jo päästä lämpiöön virvokkeille.
Varsinaista pitkää luritusta ei kuulunut. Menen tänään uudelleen, jospa värssyt jatkuisivat ja kutsun teho paranisi.

Tällä "videolla" ei ole ollenkaan kuvaa; pimeää oli. Siis vein vain pikku-Canonin ämpäriputken aukolle ja painoin videonappia. Tällaista kuului.

Tänään 17.3.2016 helmipöllö lauloi kiihkeintä soidinlauluaan. Koetin sukkasillaan hiipiä studioon ja tallentaa katkeamattoman pulinan. On melko kova tuuli, siitä aiheutui hälyä. Luulen, että pöllö laulaa pöntön sisällä armaalleen, sillä toissailtana kutsulaulu oli voimakkkaampaa kuin tämäniltainen laulu.