Talveen kuorrutettu ranta

Syksyllä meren ranta muuttaa ilmettään sään mukaan; apeaa alakuloa, tuulta, sumua, sadetta.
Ei viitsi kauan oleilla myrskyisellä rannalla; kosteus tihkuu ilmassa, maassa ja oksissa.

Ei lintuja, vain tuulen humina.

Mutta illan mittaan tyyntyy, selkenee, pakastuu.

Aamulla mökkiläistä odottaakin eteisen ikkunasta erilainen näky. Luonto on kuorrutettu huurteeseen, se valaisee maiseman.

Tuotapa on lähtettävä katsomaan. Metsät hehkuu valkeutta!

Sinitaivas loistaa päivän kirkkaimmalla hetkellä.

Ja rannan puut! Tätä kauneutta!
Rannalla on muutakin ihmeellistä ja yllättävää:

Alle kuuden tunnin päivä...

Eli päivän pituus näillä seuduin 5 tuntia 58 minuuttia. Näin totesi täsmällinen isäntä aamulla almanakkaa katsellessaan. Vähäinen on valoisa aika, ja yhä vähenee.

Kirkkaana päivänä tekee mieli katsella aurinkoa edes hetki. Kiirettä saa pitää, että ehtii ennenkuin päivänkehrä painuu meren syliin tällä rannalla.

Menossa on horisontin taakse. Linnun iltalento.

Hanhisen taakse painuu.

Laskevan auringon valossa voi katsella rannan ilmiöitä. Edellispäivän sakea pyry toi rannalle massoittain lunta, osittain sohjona veden mukana. Merivesi pyöritteli leipiä, lopulta ne jähmettyivät kuiville kun vesi laski.

Leikkisä meri; kaikenlaista rakenteli sohjosta joutessaan!
Olisihan noita kuvannut enemmänkin, mutta aurinko piti kiirettä; äkkiä meni pois.

Aurinko ja kuu toimivat vuorovedolla; kun aurinko laskee, kuu nousee. Kuu tulee ikäänkuin auringon perässä. (Aamulla taas päin vastoin!)

Hyiset rannat

Marraskuun ensimmäinen päivä, vähän pakkasta. Toissa yönä tuli jokunen sentti lunta. Maisema on muuttunut karuksi, kylmä tuuli humisee rannalla.

Lyijynharmaa meri, aallokkoa ei juuri ole, vaikka kulkija tuntee tuulen. Paksun rantakasvuston jäänteet jääkuorrutuksen peitossa.

Ei uskoisi, että tässä vielä kaksi kuukautta oli kaksimetrinen ruovikko, jonka yli ei nähnyt merelle.
Nöyrästi siinä on taivuttu pakkasen, myrskyjen ja jään kourissa.

Merivesi kävi muutaman kerran korkealla; vesi lakaisi rannan kasvimassat kauemmaksi.

Jään alla, rannan ruohikko vesikampaukseen jäätyneenä.

Matalikon kivet pitävät pintansa, ohut jää murtuu veden laskiessa.

Voimakas aallokko muotoilee rantaviivaa uudelleen; jääpitsi koristelee ruhjottua rantaa.

Jäiset korut kaulallaan kaislikko odottelee talvea.Tästä vuodenajasta on minulla runokin, kirjassani 'Se vuosi', Mediapinta 2017

Kesän täyteydessä
rannan ruovikko kahisee vapaana
ja myötäilee tuulta.

Syysyönä pakkasen sormet kietoo
jäisen korun
vesirajaan ruokojen kauloille.

Kuutamossa kuulen
kahleiden helähtelyn.

                              

Rantajään alla on liikettä...

Jäätynyt "aallokko" hietikolla.

Kauempana velloo sula vesi; eikä heti jäädykään. Siitä pitää tuuli "huolen".

Jäähyväisiä

Syysmyrsky pauhaa siihen malliin, että kesälle on jäähyväiset jätettävä.

Kesämökin "talviteloille" laitto on toistunut somessa ja tuttavien puheissa, sekin on lähestyvän talven enne. Mekin lähdimme "vielä kerran" käymään mökillä, vaikka meillä ei suuria töitä siellä talven varalle ole. Ei ole vesijohtoa, joka jäätyisi, eikä verkkovirtaakaan, joka olisi katkaistava.

No, katsottiin, ettei lintuja ole lentänyt ikkunoista sisään ja että eri rakennusten ovet ovat lukossa. Ja tietenkin, että pellit ovat auki.

Mitäpä sitä muuta kuin sateisena kylmänä päivänä käveli mökissä ikkunasta toiseen ja muisteli kesää.

Tuolta se keskipäivän kesäaurinko paistoi, suoraan etelästä. Sinne vei polku joutsenten laumoja katselemaan. Syksyisenä sumuisena päivänä joutsenten kalkatus kuului, mutta ei niitä näkynyt. Taisivat ruovikoissa piileksiä.

Naavainen kuusi ja hiukan lunta oksillaan. Mittari nollassa. siinä dokumentit.

Saunan ikkuna; pimeinä elokuun iltoina järven toiselta puolen tuikki valoja. Koivujen lehdet ovat lähes pudonneet, näkee järvelle alastomassa maisemassa. Mutta eipä siellä juuri mitään näy...

Tuonne oikeaan reunaan juhannusyön aurinko katosi; ehkä laskikin muutamaksi tunniksi.

Ja tuolta keskikesällä aurinko paistoi jo aamuyöllä kirkkaasti. Viimeisellä mökkireissulla ei aurinkoa näkynyt, sen kirkkaus on pimeänä vuodenaikana ikäänkuin unohduksissa. Keväällä sitä loistoa hämmästyy.

Lokakuun alakuloa; kyyneleitä.

 Saunan pukuhuoneen vanha tylliverho oli kesäkuumalla ihan sopiva, nyt se näyttää värjöttelevän lokakuun kylmässä kosteudessa.

Vuodenaikojen kierto on rikkaus. Syksyllä luonto kellastuu, tummuu, harmaantuu ja kuihtuu. Mutta talven levon jälkeen nousee niin ihanana, ettei muistakaan...

Vielä 3 litraa tyrniä...

Tällainen tavoite meillä oli lokakuun alkupäivinä. Kun laskelmien mukaan tarvittiin juuri tuo määrä, että tulisi 90 litraa tyrniä täyteen. Tilastoja tehdään nimittäin kaikesta toiminnasta. Heitetään tähän koko kesän poimintatulos; 390 litraa, siitä metsästä 35 l, loput puutarhasta.

Siis tyrniä piti nypliä tuo 3 litraa. Parhaiten osaan poimia käsin, lähes 25 vuoden harjaantumisen perusteella. Mutta nyt tyrnit olivat jo niin pehmeitä, ettei onnistunut. otettiin "kone" käyttöön.

Tyrninmarjat ovat jokainen yksitellen oksassa, pieni "kaula" pitää nipsaista poikki. Pehmeät marjat saa kokonaisina poimurin leuoilla irti. Putoavat tyhjennettävään säiliöön.
Oikein pehmeät marjat hajoavat sormissa helpoisti mössöksi; mehu valuu pitkin sormia. Poimurilla ylikypsien marjojen poiminta on "siistimpää" eikä mehua mene hukkaan.

Meillä pakastetaan kaikki marjat sellaisenaan; pienissä astioissa ja laatikoissa, että pysyvät irrallisina. -Arveltiin että pehmenneet marjat jäätyisivät yhdeksi möykyksi. Niinpä päätettiin kokeilla tyrnihyytelön tekoa.

Kiehautettiin marjat, puristettiin siivilän läpi. Siemenet laitettiin kuivatukseen.

 Tyrnin siemenöljy tekee kuivatuksesta pitkäveteistä touhua...

Mehua keittämään, hillosokeria ohjeen mukaan sekaan.

Tässä kiehuu. Vahditaan, ettei kuohahda eikä pala pohjaan.

Ei valu enää, on hyytelöitynyt. Ja jäähtymään!

"Viimeiset" tyrnit talvisäilöön menossa. Hillosokerissa on mukana säilöntäaine, vähän lisäsin Melatinia ja huuhtelin rasiat Atamon-vedellä. Entisen kokemuksen mukaan säilyvät kylmävarastossa.

Kaunista ja melkoisen "ätäkkää". Tyrnihillo, tai -hyytelö, miten vain halutaan sanoa.

Sopii vaikkapa leipäjuuston kanssa...

Siemenrouheen kuivattelemiseen meni aikaa. Lopulta kokeiltiin vanhan ajan lihamyllyllä jauhaa.

Ongelmana oli se että meillä on liian paksut pöydät, ei saanut myllyä kiinni. Pieneen leikkuulautaan sai kiinni, mutta laudan paikoillaan pitämisessä oli kova homma. Siemenet murskaantuivat osittain...