Vettä, vettä!

Jos kavit osaisivat puhua, vettä ne olisivat huutaneet tänä kuumana kesänä.

Pienenkin puutarhaviljelmän laittanut on tänä kesänä katsellut taivaalle; eikö näy pilviä. Sadetta kaivataan.

Mutta pilvet kulkevat omia teitään, ei niitä voi määräillä. Niinpä kastelukannu on roikkunut meillkin kädessä joka päivä pitkät tovit. Kun pihaa ei ole kasteltu, nurmikko on hietikkomaalla palanut ruskeaksi. Kun kuumana päivänä (tänään jopa +33) astelee pihalla polttavassa auringonpaisteessa, kuiva ruohikko ratisee jalkojen alla.

No, kasvit olen saatu pidetyksi hengissä. Minun "vastuullani" ovat kukat. Keväällä laitoin kukkia kasvatuslaatikoihin; niissä on riittänyt kastelemista.

Joskus viikkoja sitten ennusteltiin rajuja ukkosilmoja, siinä pelossa laitoin malvikeille tukikepit ja sidoin kangassuikaleilla. No, ukkosia ei tullutt eikä sateita.

Viime kesänä kasvatin joitakin monivuotisia, sain tyttäreltä lahjaksi pussin "Mummon monivuotisia". Osan taisi syödä talvella hiiret; muutamista ruukuista ei keväällä ilmaantunut mitään. Mutta heinäkuun kuivuudessa nousi kukalle tämä urhoollinen. Ruukku oli kurpitsamaan vieressä koivun alla. Kun siitä pikku taimi alkoi nousta, nakkasin silloin tällöin vettä....

Yksivuotiset kukkii runsaasti.

Tämä neilikka ostettiin vuosia sitten puutarhamyymälästä. Kesät se kukkii ulkona, talvet kituu eteisessä.

Ruskeaksi palanut pihanurmikko muodostaa karun kontrastin meheville kukille.

Nuppuja riittää. Lämpöä on tänä kesänä riittänyt ja vettä on kannettu, lannoitetta ripoteltu.

Muutamat nuput  pinnistelevät tiukasti kiinni, vaikka päivittäin käyn hoputtamassa.

Loppuuko kesä ennenkuin salkoruusu suvaitsee avata kukkansa? Lähes metrin mittainen runko!