Translate

perjantai 27. marraskuuta 2015

Myrskyinen yö

Perjantain, marraskuun 27:n vastainen  yö meni todella vähällä nukkumisella. Seurasimme meren liikkeitä, alkuun netistä ja sitten maastossa rannoilla. Oli ennustettu, että lounaistuuli puskee meriveden jopa 1,8m normaalia korkeammalle. Tuulen nopeudeksi ennusteltiin 22-27m/s, puuskissa jopa yli 30m/s.

Yösydän kului tähän tapaan:
Että mihin asti veden korkeus yltää? Sitä seurattiin. Mietittiin, mahtaisiko rannalla nähdä mitään. Kuu oli lähes täysi, mutta puolen yön tienoissa satoi ja pilvet peittivät kuutamon.
Säätietojen perusteella arveltiin, että 4:n maissa selkenee ja kuu tulee esiin. Kello kävi jo yli kahden, kun laitettiin herätys puoli neljäksi. Koetettiin vähän nukkua.

Reippaasti sitten liikkeelle! Kuutamo oli kirkas, sen meidän pokkarikamerakin havaitsi.

Tuuli oli pauhaava, meren ääni tuntui huutavan. Ei menty suorinta tietä rantaan, vaan metsän poikki vähän suojaisempaan poukamaan. -Tarkoitettiin siis mennä, mutta poukama olikin veden peitossa. Valtaisat aallot löivät rantatöyrään yli, töyrään taakse olikin kasvanut iso lahti pitkin rantahietikkoa.
Jotakin kuvia koetettiin ottaa. Eipä niissä paljoa näkynyt. Vesi tuli kaikkialla vastaan, pajukosta, mäntyjen välitse, virtasi jopa ojassa vastamäkeen ja takaisin.
Vaahtoava meri männikössä!
Näkymä oli kuutamossa outo, aavemainen ja epätodellinen. Vettä, vettä metsät täynnä.
Arveltiin, että pitää tulla valoisan aikaan uudestaan. Laitettiin nyt kello herättämään 7.30, ehkä silloin on jo valoisaa.

Ihme ja kumma, muutaman tunnin päästä oltiin taas maastossa.
Ranta oli edellenkin kumman näköinen, se oli siirtynyt ikäänkuin ylemmäs maalle.

Yöllä kuutamossa ihmettelin, onko hirvi sarvineen kellumassa maihin. Aamulla totesin, sehän on puun juurakko. Mistä saakka lie uinut.
Tässä on varmaankin yli 100 vuoden takaisen rantaviivan paikka. Jos maa nousee metrin sadassa vuodessa, tässä oli ranta ehkä 1800-luvun lopulla. Vesi oli käynyt yöllä korkeimmillaan täällä +1,68.:ssä. Tässä kuvassa vielä noin 1,2m koholla.


Valtavat massat kaikenlaista törkyä oli meri tuonut yöllä Vasken rannalle. Ja kaikki tiukasti yhteen käärittynä, sekaisin vispattuna. Jossain kaukaisilla rannoilla oli viime kesänä niitetty ruovikkoa, heinät seilasivat nyt tälle rannalle. Laitureista irronneita lankkuja, tyroksiponttooneja, pölkkyjä, kaatuneita puita, risuja, hakoja, veneen jäännökset tuhannen päreinä. Jopa puutarhapensaita verkkosuojuksineen! Ja tietysti kanistereita, pyydysten merkkeinä kaytettyjä. Tuliko pullopostia?
Rantatie.

Tuuli oli kova vielä perjantain aamupäivän.
Lämmitä oli ajoittain yli 5 astetta. Kaikki lumet ovat sulaneet, maa ei ollenkaan jäässä.

12 kommenttia:

  1. Olette onnekkaita kun saatte asua tuollaisessa paikassa, jossa luonto näyttää mahtiaan ja pääsette sitä turvallisesti ihastelemaan!! Ihanaa että viitsit pitää blogia ja jakaa näitä kokemuksia meidän muiden kanssa!! ♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Olemme onnekkaita, itsekin ymmärrämme. Vanhin poika sanoi, että kun kuulee meidän seikkailuista, hänelle tulee mieleen Miina ja Manu-kirjat. Miina ja Manu metsäretkellä....Riitta

    VastaaPoista
  3. Ihanaa. Kyllä on upea syysnäytelmä. Minulla tuli ikävä entistä kotia Koppanan rannassa. Ystäväni laittoi aamulla viestiä, että lautat myöhässä aamusta. Hänkin asuu siellä ja käy joka päivä töissä kaupungissa. t. elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta lautat ei tainneet peruuttaa yhtään vuoroa! Melkoinen myräkkä pitää olla että eivät vesille lähde!

      Poista
  4. Asuttekin oikein Seikkailujen Saarilla! Meillä on vain pikkuruinen puutarha-allas jossa liplattaa millin korkuisia aaltoja, ei pääse kokemaan luonnon mahtia. Näsijärven myrskyjä Mustanlahden rannassa olen käynyt katsomassa. Sekin on kuivanmaan ihmiselle elämys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet järvi-Suomen järvet ovat kuin meri, kyllä niissä ulappaa riittää silmänkantamattomiin. Kerran oltiin lomilla Köyliössä. Ihmeteltiin kun Pyhäjärvi löi isoa maininkia rantaan vielä pitkän aikaa tuulen tyyntymisen jälkeenkin. Riitta

      Poista
  5. Jopa siellä on vesi ollut nousussa.

    VastaaPoista
  6. Upeita luontokuvia.. meri voi olla ankara ja arvaamaton, niinkuin myös lumoavan kaunis:)

    VastaaPoista
  7. No huh, onpa ollut myrskyisää. Upea kuva tuo yöllinen veden valtaamat puut, todellakin vähän aavemainen tunnelma mutta upea. Teillä ollut kyllä hieno yöseikkailu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merkillistä tuo säiden vaihtelu. Muutama päivä sitten kuvattiin itsenäisyys-aiheista videota samalla paikalla. Vesi oli häipynyt takaisin mereen, ja niin tyyntä oli, ettei suomenlippu juuri värähdellyt...Myrskyn pauhina oli lakannut, kuului vain joutsenten siipien läiskintää, ja kaukainen moottorisahan ääni! Riitta

      Poista
  8. Näistä kuvista ymmärtää jotain siitä, mitä muuttonne tuonne isolle saarelle on mnerkinnyt teille. Osasitteko odottaa tätä kaikkea...

    Noista jumiin jäämisistä. Meillä mies oli viime viikonloppuna työmatkalla Pietarissa ja laiva, jolla hänen piti palata, jäi satamaan, koska Pietarin sulut olivat kiinni. Normaalisti ei tule ajatelleeksi, kuinka suuri tuulen voima on silloin, kun se osuu rannalle ja pyrkii siirtämään vesimassoja sinne mennessään...

    VastaaPoista
  9. Kun ihminen jää "jumiin" luonnonvoimien syystä; silloin ei tohdi edes suuttua. Luonnonvoimat ovat mykistävät!Oikein aavistat, vieläkin tuntuu kuin olisimme ihmemaahan tulleet! Riitta

    VastaaPoista