Finnish Independence Day

Itsenäisyyspäivä. Joulukuun kuudes. Isänmaallinen juhlapäivä, vuoden juhlista parhaita.

Päätettiin juhlistaa päivää videon avulla.

Kävin rannalla mittailemassa ennakkoon etäisyyksiä ja kuvakulmia. Sinä päivänä satoi räntää ja tuuli kovasti. Pistelin tikkuja hiekkaan merkiksi.

Seuraavana aamuna roudattiin rantaan tarpeisto: Jalustin, suomenlippu, ledkynttilöitä, lipun tukikeppi, teippiä.

Etualan pajupuska oli edellisenä päivänä ihan vesirajassa. Vieressä näkyy merkkitikkujani. Vesi olikin laskenut paljon.

Toinen ongelma oli tämä. Aurinko paistoi suoraan kohti. Räntäsateessa edellisenä päivänä en tullut ajatelleeksi auringon sijaintia. Ei käy tämä paikka!

Siirrettiin tavarat eri kohtaan, kuvaussuunta auringosta hiukan sivuun.

Tähänkö laitan lipun?
Etukäteen mietin, miten lipun saa pysymään pystyssä kovassa tuulessa. Sitä varten mukana oli pätkä ohutta betonirautaa (?) ja maalarinteippiä. Rauta upposi helposti hietikkoon, lipputanko teipattiin siihen kiinni.

Sitten muista järjestelyjä! Kameran jalustin.

Lipun viereen laitettiin led-kynttilät; arveltiin, etteivät tavalliset kestä tuulessa, vaan sammuvat.

Jos seison tässä, näkyykö mun pää? Entä jalat, niitten ei tarvitsisi näkyä.
Vielä vajaa viikko sitten tuossa samassa paikassa oli hyvinkin metri vettä; aallokon kuvioima hietikko nyt hiukan jäässä.

Mutta jos tulisinkin tähän pikkulepän toiselle puolen. (Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin...!)

Annas kun vielä katson!
Kyllähän siinä oli monenlaista kässäilyä, meillä kun ei ole vähäisintäkään teknistä taitoa. Ei ainakaan minulla. Kokeilen ja tulee mitä sattuu.
- Jos joku näki tämän homman, niin kyllä ihmetteli, mitä siellä touhutaan, huomautti isäntä välillä. Taisi jo katua, että avustajaksi lähti.

Tässä projektissa itse tilanne oli ihan toinen kuin ennakkoon luulin.
Olikin lähes tyyntä, niin tyyntä ettei lippu viitsinyt juuri liehahdella. Ihan hyvin pysyi pystyssä.

Maailman kaunein kansallisvaate!

 Minulla oli taskussa pörheä hiuspanta; sen olen kiertänyt myrskyssä kameran mikrofoniaukkojen eteen tuulen suojaksi. Sitäkään ei tarvinnut.
 Led-kynttilöiden valo ei näkynyt yhtään; valju talviaurinko päihitti sen mennen tullen.

No, Eino Leinon runo sortovuosilta 1913, se on hieno joka tapauksessa! Hyvää itsenäisyyspäivää!