Translate

tiistai 15. joulukuuta 2015

How short is a winter day in Hailuoto?

Juhannusyönä "mittasimme" kesäyön pituutta Hailuodon Santosen pohjoisrannalla. Silloin aurinko viipyi horisontin takana alle 2 tuntia. Hyvin mahtuivat lasku-ja nousupaikka samaan kuvakulmaan.

Nyt keskitalvella aurinko nousee ja laskee Santosen niemen toisella puolen, etelärannalla.

Tutkimme säätietoja. Päivän pituuden mittaukseen tarvittiin selkeä taivas, että aurinko näkyisi.
Pelasimme varman päälle, tutkimus tehtiin eilen 14.12. vaikka päivä tästä vielä lyhenee. Ensi viikovaihteeseen osuvat ne lyhimmät päivät, mutta kun säistä ei tiedä....

Oulun horisontin mukaan myöhäisimmillään aurinko nousee 10.32. Hyvissä ajoin kiirehdimme asemiin odottamaan nousua.

Mitaustapa oli sellainen, että otimme tarkan paikan, jossa kuvaajan piti seisoa. Sitten otimme jonkun kiintopisteen kuvan vasempaan reunaan; siihen osutettiin auringon nousun paikka.

Otin merkiksi lepän, sen oksan viereen koetan asettaa auringon nousun. Että mahtuuko auringonlasku myös samaan kuvakulmaan. Noin klo 10.30 kuvattu, muutama minuutti ensi säteistä.
Keskipäivällä kävimme uudestaan ottamassa kuvia samoilta askelmilta.
Paksu pilvivyö ei pytynyt estämään paistetta! Klo 12, keskipäivä! Eipä kovin korkealle noussut; tässä armas aurinko ylimmillään. Laskemaan lähti, vaikka juuri nousi.



























Sinne laski, klo 14.30! Mahtui lyhyt talvipäivä samaan kuvakulmaan! -Kuvat jouduttiin ottamaan muutaman minuutin etuajassa, aurinko laski pilveen. Juoksujalkaa rantaan kiirehdittiin.

Alla mieheni ottama kuvasarja, hän näytti ottaneen kiintopisteeksi jääkuvion kaislikossa.

Tämä kuva on ehkä hiukan zoomattu.

Auringon lasku.
Todettiin, että talvipäivä on pidempi kuin kesäyö, sillä aurinko oli horisontin yläpuolella Hailuodossa vajaan 3 ja puoli tuntia. Nousi noin 10.30 ja laski kahdelta.
Keskipäivällä jopa tunsi hiukan auringon lämpöä.

Kaunis pakkaspäivä, huurteita ja punaista valoa. Kiiltävä jääkansi silmänkantamattomiin. Kimallusta!




Jääkukkia.

 Ranta oli jäätynyt kuin kiitoradoiksi.


Sokerikuorrutus.

Tänä aamuna, 15.12. kävin uudelleen rannalla. Ohoh!

Yöllä oli merivesi käynyt metrin plussalla, kovalla länsituulella.
Kuvauspaikat olivat peittyneet jääröykkiöihin.

Meri on arvaamaton ja sen voima suuri.

2 kommenttia:

  1. Uskomattoman upeita kuvia!!
    Meri on todellakin arvaamaton ja luonnonvoimat näyttävät aika-ajoin mahtinsa. Silloin ihminen tuntee helposti itsensä hyvinkin pieneksi ja mitättömäksi :)

    VastaaPoista
  2. Jestas, kuinka hienoja kuvia! Eipä tule ajatelleeksi, että siellä ylhäällä päivä on noin lyhyt. Ei se pitkä ole täälläkään, mutta vähän pidempi kuitenkin.

    VastaaPoista