Viime kesä oli ajoittain tosi kuuma; varsinkin meidän pieni etupiha suorastaan polttava. Eikä tuulen henkäystä, vaikka näin lähellä rantaa asutaan. Suuret pihapuut pysäyttävät ilmanvirrat.
Mutta rannalla tuulee, lähes aina. Harvoin ilma niin seisahtaa, ettei edes meren yllä liikehdi. Kesällä helteisenä iltana ehkä.
Talvipakkasellakin on usein tyyntä, mutta rannalla ja varsinkin kauempana merellä käy hyytävä viima. Se näkymätön ja kuulumaton kavala ilmanvirtaus, joka jäädyttää äkkiä hiihtäjän kasvot.
Nyt alkukesästä kaikki on niin vihreää. Tuulilta suojassa kasvit nousevat maan kätköistä vauhdilla. Hallakaan ei tänne monesti osaa.
Kerttunen lavertelee päättymätönta tarinaansa lehvistössä, kirjosieppo toistelee kulmikasta kutsuaan.
(Käki lensi jopa keittiön ikkunan taakse omenapuuhun, tosin isännän houkutuskukuntaa ihmetellen.)
Pajulinnun sulous ja peipposen reippaus täydentävät toisiaan. Joku rastas piirtelee elämänsä suuntakuvioita kuusikossa; suurpiirteisiä suunnitelmiaan kertoo.
Kevät innostaa myös ihmistä. uusia päännousemia on tässäkin talossa keksitty.
Kuusentaimia tilattiin metsänhoitoyhdistyksen kautta. Talon taakse pellolle istutettiin, pienet kuuset. Koivuja on tarkoitus kaataa.
Talon taakse varjoon on "ilmaantunut" omenapuita istutusjonoon.
Saarielämän vastakohtaisuuksista kertoo pikkuinen videonpätkä eiliseltä päivältä.
http://youtu.be/EZVk6OL_J9I
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti