Translate

maanantai 4. toukokuuta 2015

Koivu kaatuu aikanaan...

...mies sen voittaa voimallaan.
Näin lauloi jo Volgan lautturi.

Tässä pihapiirissä on runsaasti isoja puita, kuusia ja koivuja. On myös mäntyjä, pihlajia, lehtikuusi, vaahteroita, syreenipensaita ja kaikenlaista ehkä kauankin sitten istutettua. Ruusupensaita ja perennoita. Näistä kaikista olen kiitollinen ja näitä ihailen.

Suurten kuusten takaa "löytyi" pienet peltosarat, osin metsittyneet. Herukkapensaita siellä on ja isoa vadelmaa. Voi olla muutakin pitkän edelliskesäisen kuloheinän peitossa.
Viime kesänä ei kasviasioihin juuri ehditty puuttua, minkä nyt ruohikkoa jonkun kerran leikattiin. Koko aika meni romppeita selvitellessä; ensin Oulusta tänne ja sitten täällä siedettävään järjestykseen.

Keväällä isäntä rupesi kiinnostumaan "pellosta"; käyttöön pitäisi ottaa. Havaittiin, että hirmuisen suuri koivu varjostaa peltoa...ja liekö tuossa elämää enää, koivussa. Latvus moneen kertaan katkenneina torrakoina. Sitäpaitsi rungossa kääpiä, ja kallellaan pellolle päin.
Noista käävistä pääteltiin, että saattaisi olla lahoa sisällä, ehkä onttoakin? -Tästä tuli mieleen, kuinka mahtavia linnunpönttöjä ontosta puusta voisi kaivertaa!
Ei kun puu nurin, mutta millä voimalla? Pokasaha taitaisi olla leikkipeli siihen hommaan, arveltiin.


Voimamieheksi saapui vanhin poika sahansa kanssa. Kehui kyllä vanhaa sahaansa, jolla kuulemma remonttitöissä oli tullut sahanneeksi muutakin kuin puuta, vahingossa.


Puu oli juuresta muhkurainen, suuri pahkakin kyljessään. Ympärysmitaksi alhaalta saatiin 205 cm.
Tutkailtiin tuulen suuntaa, sopivasti kaakosta henkäili, pellolle päin. Sinne päin päättivät yrittää koivun kaataa. Sahalla ensin lovea sille puolelle.

Vasemmalla reunalla tervettä puuta, oikealla näkyy lahonvikaa. Rungon väristä ei voisi arvata, että kyseessä on koivu. Eipä näy valkoista koivuntuohta!


Sitten ruvettiin toiselta puolen sahaamaan puuta poikki. Sanoi sahaavansa alaviistoon, varmuuden vuoksi. Paremmin kaatuu toivottuun suuntaan, eikä navetan päälle, suunnitteli.
Saha kuhahti aika pian lahoon. Annahan rautakanki, sanoi puun kaataja.

...mies sen voittaa voimallaan!

  

Varokaa, tämä voi kimmota kannosta, ehti sanoa, ennenkuin rojahti, oikeaan suuntaan!


Kannon keskellä oli multakasa! Kun rungon onkaloa kaiveltiin kepillä, sieltä tipahteli kastematoja.
Entinen linnunpönttökin havaittiin oksanhangassa vasta kun puu oli kumossa.


Paljon siitä pölkkyjä tuli, onkalo jatkui melko ylös puun runkoon. Kannon leveydeksi mitattiin 68cm.
Kun sahuri pääsi vauhtiin, rupesi pienemppääkin puuta kaatuman ja klapin mittaan pätkityksi.

Itselleni taitoin oksan, jossa on tällainen muodostelma, tuulenpesiksi niitä Savossa sanottiin. Jos joku haluaa tuulentupia rakennella, niin tässäpä on malliksi yksi. Vapaasti käytettävissä!



6 kommenttia:

  1. Jopa oli koivu laho, tuo ois voinu myrskyssä kaatua ihan väärään suuntaan.
    Ihailla pitää tuota puunkaato taitoa.
    Monta linnunpönttöä tuosta tuleekin :)

    VastaaPoista
  2. Toinen samanmoinen on navetan toisella nurkalla. Sitä isäntä on nyt yltynyt silmäilemään. Aikoneeko pokasahalla nujertaa...?

    VastaaPoista
  3. Olen joskus lomareissulla käynyt Hailuodossa ja sinne jäi osa sydäntäni. Tulin toisenkin kerran, ja kolmannen...kaukana vaan täältä Etelä-Suomen vinkkelistä katsottuna mutta niin ihana paikka! En tiedä millaiset sitten talvikuukaudet ovat siellä.

    VastaaPoista
  4. Talvi täällä meidän tienoilla on hyvin hiljainen. Oikeastaan tykkään sellaisesta; ei katuvaloja, ei muutakaan valosaastetta. Voi antaa ajatustensa mennä omia latujaan, mikään ärsyke ei sysi niitä sivuraiteille. Riitta

    VastaaPoista
  5. Hui, miten taitavasti kaadettu laho koivu. Ihailen! Vaarallista puuhaa ja tosiaan voi vielä kimmota kannostakin mihin tahansa.

    VastaaPoista
  6. Hui, miten taitavasti kaadettu laho koivu. Ihailen! Vaarallista puuhaa ja tosiaan voi vielä kimmota kannostakin mihin tahansa.

    VastaaPoista