Joko Hailuotoon päästään jäätietä?

Tuollaista on usein kyselty viimeaikoina.
No, ei vielä. Urakoitsijan tiedotteen mukaan 'jäätä on liian vähän ja lunta liian paljon'. Jäätien avaus-ja tasoituskoneet on senverran painavia, ettei niillä ole vielä asiaa jäälle. Mainittiin tiedotteessa, että jäätä pitäisi olla ainakin 5cm lisää...

Tästä pitäisi olla jäälle meno. Ei autolla pääse tästä, moottorikelkalla on kuljettu. Ehkä tuossa rannalla on isoillakin koneilla liikuttu.

On siellä jäätien alkua. Tämä pieni lahti pengerryksen kainalossa on hyvin matalaa; usein hietikko näkyy kun vesi on alhaalla. Kaiteen takana näkyy aurattua vallitusta, jonka tarkoituksena on estää ja pysäyttää juoksevan lumen tuloa tielle. Täällähän ilma on aina liikkeessä!

Konearsenaalia on jo valmiina lauttarannassa. Paatti ei kuulu tähän asiaan.

Mitä ihmettä! Onko siellä auto?

Ehkä kävi vain katsomassa, pääsisikö. Kaarsi kuitenkin lauttajonon perään.

Lautta lähestyi rantaa, sumuimen meri. Jäitä väylällä, mutta hyvin päästiin.

Mantereen puolella katseltiin, näkyisikö jäällä tien merkkejä, tuosta ihanasta koivusta vasemmalle, siellä pitäisi olla...Ei näy.

Ei merkkiäkään jäätiestä! Varmaan onkin niin, ettei tuonne ole voitu mennä vielä koneilla. - Mutta ihastuttava huurrekukkien ranta. Pakkasta lähes 20 astetta. Nyt tulee jäätä lisää ne puuttuvat sentit!

Lautta kulkee läpi talven, raskasta liikennettä varten. Toissa talvena jäätietä ei voitu ollenkaan avata. Viime vuonna tosin jäälle päästiin autolla jo helmikuun ensimmäisenä päivänä. Joskus jäätietä on huristeltu jo ennen vuodenvaihdetta. Ei ole veljeksiä, talvet.

Merenkulkua talvipakkasessa. Laivaväylässä valtamerialus Ouluun menossa. Oulun satamassa näyttää tänä aamuna olevan hollantilainen Ambassadeur ja venäläläinen Inzhenner Plavinsky. Kumpikohan tuo on?

Merisilta paukuttaa jäälohkareiden seassa kuin tyhjää vaan!

Jäätien paikka on tuolla sivustalla. Pakkaset lujittaa jäätä, mutta armoton on keli kuvaajan sormille...

Täytyy ihailla suomalaista tarmoa ja osaamista. Niin täällä vaan hirmupakkasissa pidetään läpi talven täysi höyry päällä!

Pitäisi käydä Marjaniemessä....

Tällaista on toisteltu pitkin talvea. Sopivaa säätä on odoteltu.
Marjaniemi on Hailuodon läntisimmässä kärjessä, aava, "rannaton" meri avutuu sieltä.
Pitäisi olla selkeä sää, näkyvyyttä mahdollisimman pitkälti, kun kerran merelle halutaan tähystellä.

No, perjantaina 2.2. oli kirkas päivä, mutta pakkasta yli 10 astetta. Lisäksi melkoinen koillistuuli.
Arvattiin, että Marjaniemessä on hyytävä keli, varsinkin kuvaajan sormille säälimätön.

Tällainen näkymä kalasataman suulla. Taaempana ehkä avovettä tai ihan ohutta sileää jäätä. Pakkasusva esti tarkan näkemisen. Luotsipaatti on käynyt merellä, jäljet näkyvissä.

Talven myrskyt särkivät jäitä ja kasasivat rannoille, jopa aallonmurtajien päälle.

Näkymä etelään. Sumua. Jäätä. Melkoisen karun ja kolkon näköistä. Ja komeaa!

 Mitenhän tuollaiset kasat muodostuivat?

Näkyma länteen/pohjoiseen. Jäitä. Jäitä. Luotsipaatti lähtövalmiudessa.

Näkymä Marjaniemen ihanalta uimarannalta.

 Joskus täällä hietikko oli niin kuumaa, että paljaita jalkoja poltteli. Nyt hiekkadyynit lumen peitossa.

Marjaniemen maamerkit; majakat ja mökkirypäs.

Aurinko laski. Pakkanen kiristyi. Tuuli jaksoi viuhua.
Kyllä kai siellä kylmä tuli, koko iltana kotona ei tarvinnut "vaatetta vähentää". Kauan kesti lämmetä...

Päivänsäde ja Menninkäinen

Kun valo lisääntyy, pohjoisen ihmiset puskeutuvat ulos asunnoistaan, Menninkäiset luolistaan ja häikäistyvät Päivänsäteen kirkkautta. Vaikka matalalta paistava tammikuun aurinko on vain kalpea aavistus kesäpäivän loisteesta, se sokaisee kaamoskansan silmät.

Kaikki ihastuvat aurinkoon viimeistään tammikuun lopulla. Monesti keskitalven päivät ovat vain niin pilvisiä, että aurinko on harvinainen valoilmiö.

Merenrannan avaruudessa auringonvalon näkee kaikessa laajuudessaan. Sinne!

Pakkaspäivinä aurinko nousee ja laskee usvasta punaisena.

Keskipäivällä on hetken hyvinkin kirkas paiste; eteisen viileydessä viherkasvitkin saavat osansa säteistä.

Lenkkipolun varrella tulee silmäilleeksi viimetalvista auringon-ottopaikkaa; jokohan tuossa ruskettuisi. Ei vielä!

Pihalla ja puutarhassa on lunta melkoisesti.

Jäällä on melko vähän lunta, vaivatta voi kävellä. Syksyn myrskyt kasasivat jääröykkiöitä matalikoille.

 Laskeva aurinko hehkuu jäälohkareissa.

Ei kuulu lintujen ääntä. Tosin iltapimeällä huuhkaja rymistelee kuusikossa, pakoon otsalampun välkettä.
Jänikset kyllä liikkuvat metsissä ja jäälläkin, mutta ne eivät pidä ääntä.

Kirkkaassa auringonvalosaa Menninkäinen katselee mielellään maahan.
Kas, kas! Onhan jäniksille kelvannut kaadettu haapa. Syöty on.
Kevättä kohti.

Talvi kiristää otettaan

Tämä talvi on oikeastaan ollut lauha. Lunta tosin on tullut runsaasti, mutta pakkanen ei ole juuri kymmenessäkään asteessa käynyt. Enimmäkseen on ollut "sievää ilmaa", nollan kahta puolta ja muutama pakkasaste.
Selkeällä säällä iltataivas ruskottelee jo kuitenkin "keväisissä" väreissä.

Kosteus leijuu sumuna meren yllä; horisontti katoaa, illan valo loistaa lilana hangella.

 Rannan törröttäjät väräjävät viimassa; mereltä tuulee aina.

Pilvisinä päivinä ei maisemasta löydä värejä. Valkoista ja harmaan sävyjä. Lauhan sään kosteus huurtuu pienessäkin pakkasessa.

Sembramänty, neulaset jäykkinä ja jäisinä.

Koivujen sirous ja keveys.

Takkutukkaiset männynlatvat.

Missä onkaan pihakuusten vihreys?

Huurteella kuorrutettu.

Syreenit; lila ja valkoinen vierekkäin. Valkoista ja harmaata talvisydännä.

Meri jäätyy vähitellen, tosin jäälle ei ole vielä menemistä. Hailuodon jäätie on vielä arvoitus ja kysymysmerkki tälle talvelle. Jäällä on lunta melkoisesti, lisäksi syksyn myrskyt toivat jääröykkiöitä ja epätasaisuutta. Ja kaikkein tärkein puuttuu; kova pakkanen. Jäätä ei muodostu nollakelissä.

Autolautta Merisilta porskuttaa vaivatta ja pitää itse uomaansa auki läpi talven. Lautan aallot pyörittävät jäitä ja sohjoa uomassa. Meri "leipoo" valtaisia rieskoja.

Kotiranta etääntyy.